Heidi Vallineva
+358 400 870 522
Veikkola, Finland
kennel.rockingstars
@gmail.com
Facebook: Kennel RockingStars
Bostoninterrierin pennun
hankkiminen merkitsee 12 - 15 vuoden sitoutumista. Se on harkittava ja
suunniteltava tarkkaan. Koiraa on ulkoilutettava joka päivä, satoi tai paistoi,
sen kanssa on leikittävä ja se tarvitsee johdonmukaisen kasvatuksen. Koiran
hankintahinta on aina vain pieni osa koiranpidon kuluista. Sille on ostettava
ruokaa, se on rokotettava, tarvittaessa sen on saatava myös eläinlääkärin
hoitoa ja lomien ajaksi sille on ehkä palkattava hoitaja.
Koiranpennut eivät ole
sisäsiistejä ellei niille sitä opeteta ja ne saattavat olla yllättävän
vilkkaita ja innokkaita tuhoamaan paikkoja. Ja jopa koiran jättäminen yksin
kotiin ei käy niin vain, vaan se on totutettava siihen vähitellen. Kaikista
paras paikka koiralle on olla sisällä "laumansa" kanssa. Bostoninterrieri
ei missään nimessä sovi ulkokoiraksi häkkiin asustamaan vaan on ehdottomasti
sisäkoira.
Koiraa ei saa valita pelkän
ulkonäön perusteella, vaan myös sen luonteeseen on kiinnitettävä huomio. Ota
selvää myös kyseisen rodun liikunnantarpeesta, toiminnanhalusta,
perinnöllisistä sairauksista ja turkinhoidon hoidosta. Pentua ei saa erottaa
emosta ennen 7-8 viikon ikää. Älä osta koiraa ihmiseltä, joka kohtelee koiriaan
huonosti, ja muista aina tehdä kirjallinen sopimus kaupasta. Parasta olisi
ostaa pentu vastuuntuntoiselta kasvattajalta, silloin tietää mitä saa. Muista
käyttää aikaa hyvän kasvattajan ja sen oikean pennun etsimiseen.
Rocking Stars Angel Alexandra
Rocking Stars Angel Ambrose
Rocking Stars Angel Amor Alexandro
Ennen pennun
tuloa uuteen kotiinsa, on perheenjäsenten syytä yhdessä kokoontua miettimään
sääntöjä, joita koko perhe toteuttaa uuden perheenjäsenensä kohdalla eli pennun
elämässä.
Mahdollisille
lapsille (ja tietenkin muillekin perheenjäsenille) on syytä selvittää jo
hyvissä ajoin ennen koiran tuloa, mitä sille saa tehdä ja mitä ei.
Pentua ei
koskaan saa herättää kun se nukkuu!
Pennulle ei saa
antaa liikaa ylimääräisiä makupaloja!
Pentua ei saa
vetää hännästä, sitä ei saa ajaa takaa eikä muullakaan tavalla kiusata!
Pentua tai
aikuista koiraa ei saa koskaan missään tilanteessa lyödä! Yleensä tiukka EI - sana riittää. Itse opetan koirani
kannustaen /kehuen. Jos tehdään jotain väärää ei kannustusta /kehua / makupalaa
saa. Koirat kyllä oppivat miellyttämään lauman johtajaansa ja näin ollen
pyrkivät mieluiseen käytökseen mielellään. Koska siitä saa kehuja /namia. J
Perheen on
päätettävä yhdessä tuumin sanat joita koiran opettamiseen käytetään. Kaikki
perheenjäsenet käyttävät näitä samoja sanoja, jotta opetus olisi mahdollisimman
johdonmukaista.
On myös
päätettävä, saako koira tulla sänkyyn ja sohville? Jos koiralla on lupa hypätä
sohvalle, hyppää se siihen myös aikuisena. Ja kuraisena. Tosin useimmissa
perheissä kurainen koira pestään ennen kuin se pääsee juoksentelemaan
huoneistoon.
Toisaalta jos
koiralle opetetaan, että se ei saa tulla sängyille eikä sohville, on sen
päätöksen pidettävä johdonmukaisesti ja kaikkien perheenjäsenten on sääntöä
noudatettava. Muuten koiran on vaikea tietää mitä se saa tehdä ja mitä ei. Omat
koirani ovat nukkuneet kyllä sängyssä saman peiton alla, mutta nykyään koiria ollessa jo kovin monta koen miellyttävämmäksi nukkua ilman koiria vieressäni (koska viiden koiran kanssa saman peiton alla tulee jo hiki) Jos itse haluan nukkua koirieni kanssa - menen sohvalle nukkumaan yöksi. Mutta tämä on jokaisen
perheen itse päätettävissä miten haluavat koiransa kanssa elää. Zara on kyllä
opetettu pienenä nukkumaan myös lattialla sängyn vieressä ja muistaa vielä
käskyn. Sillä juoksu aikoina on ollut helpompaa, kun neiti on nukkunut
tyytyväisenä lattialla eikä sotkenut sänkyä.
Perheen on
päätettävä, annetaanko koiralle makupaloja pöydästä? Jos päätetään luonnollisesti,
että ei anneta niin jokaisen tulisi silloin tätä myös noudattaa. Jos koira saa
yhdenkin kerran elämänsä aikana pöydästä makupalan, tulee se kyyläämään siinä
lopun elämänsä aina kun perhe on syömässä. Röyhkeimmät ovat valmiita ottamaan
itse herkut pöydältä, jos palvelu ei pelaa. Meillä kotona yleensä syövät ensin
ihmiset ja sen jälkeen koirat, koirille ruokakupit annetaan laumajohtajuus
järjestyksessä. (siksi meillä myös ihmiset syövät ensin koska ihminen on lauman
johtaja ja seuraavaksi tulevat koirat omassa lauma järjestyksessään)
Tulevien
koiranomistajien kannattaa hyvissä ajoin ennen pennun tuloa harkita, ottavatko
he sille vakuutuksen ja jos ottavat, niin mistä vakuutusyhtiöstä. Suosittelen
vakuutuksen ottamista lämpimästi, koska eläinlääkärikulut hipovat pilviä. Aina
sattuu ja tapahtuu, varsinkin jos vakuutusta ei ole. Itselläni on viisi koiraa
vakuutettuna Tapiolan vakuutusyhtiössä ja oma eläinlääkäri asemani saa heiltä
suoraan korvauksen, jolloin eläinlääkäri kustannukset eivät ole heti pilvissä.
Vaan maksan vain omavastuu osuuden eläinlääkäri kuluista. Iltaisin vakuutus
yhtiön ollessa jo kiinni saan korvauksen haettua jälkikäteen yhtiöstä. Omalta
kohdaltani vaikka koiria on monta ja vakuutusmaksut siksi aika suuria on
vakuutuksesta ollut todella paljon hyötyä. Vakuutus kannattaa ottaa heti
nuorena, koska koskaan ei tiedä mitä milloinkin tapahtuu.
Ennen pennun tuloa on hyvä järjestää koti kuntoon uutta perheenjäsentä
varten. Tällöin kannattaa miettiä, missä kodin huoneissa pentu saa oleskella.
Uteliaalle pennulle vaaralliset esineet sekä arvokkaat huonekalut kannattaa
siirtää väliaikaisesti pennun ulottumattomiin. Huoneita on hyvä katsoa pennun
silmin. Esim. Mitä kiinnostavaa lattia tasolta näkeekään ja mitä mahdollisia
vaaroja näin ollen siellä onkaan? Esim. ennen pennun tuloa suosittelen
suojaamaan mahdolliset sähköjohdot mihin pentu voisi ylettyä. Sillä hampaiden
vaihtuessa on pennun mielestä mukava pureskella kaikkea mahdollista ja
muutenkin pentu tutustuu uusiin asioihin usein kokeilemalla niitä hampaillaan.
Toivottavasti pennut eivät ole tulleet sähköjohtojen suhteen emoonsa. Zara
järsi pienenä kannettavan tietokoneen johdon. Ihme, ettei neiti saanut tällöin
sähköiskua. Kaikki muut johdot olin asunnosta suojannut ja unohtanut
lähtiessäni töihin siirtää kannettavan tietokoneen muualle ja irrottaa virta
piuhan.
Tämän takia suosittelen että
kannattaa siirtää kaikki ylimääräinen pois. Varsinkin arvo esineet harmittavat
jos pentu tuhoaa vahingossa ne. Ja jos ei halua että kalliimmille matoille
sattuu pissa /kakka vahinkoja kannattaa rullata matot ja säilytykseen, laittaa kengät
kaappiin tai oven taakse ja kaikki särkyvät esineet pois pennun ulottuvilta.
Turvaportit pitävät pennun poissa huoneista, joihin ei haluta koiran tulevan. Tosin
jos turvaporteissa on liian isoja rakoisia, mihin väliin pentu mahdollisesti
mahtuu työntämään esim päänsä jumiin (kuten meille kotona mahtuvat kulkemaan
portejen koloista läpi) Kannattaa portin väliin laitta esimerkiksi pahvia siksi
aikaa kunnes kasvaa isommaksi, ettei pentu pääse siitä läpi tai pääse
kuristamaan itseään rakosiin.
Ruoka- ja vesikipon paikka kannattaa
pitää samana aina ensimmäisestä päivästä alkaen, samoin pennun petipaikka.
Rutiinit muodostuvat pysyvyydestä.
Ennen pennun
tuloa kannattaa kaikki vaaralliset "syötävät" kerätä pois pennun ulottuvilta.
(esim. myrkylliset siivousaineet ym)
Ennen kuin pentu tulee
taloon, olisi hyvä hankkia muutamia varusteita sille:
Aluksi olisi hyvä olla ainakin edellä mainitut tarvikkeet. Kaulapannan tulisi mieluiten olla aluksi mahdollisimman kevyt ja mukavan tuntuinen pennusta myöhemmin koiran kasvaessa voi ostaa muunlaisia koristepantoja ym, muista katsoa ostaessasi ettei se ole liian suuri pennulle. Aikuiselle koiralle on sitten jo ostettava uusi, suurempi panta. Talutushihnana paras olisi aluksi pennulle kevyt hihna joka ei paina koiraa. Myöhemmin suosittelen nahkaista hihnaa, kun koira on jo kasvanut, se on kaikista kestävin ja pitkäikäisin.
Flexiä en itse käytä koirilleni enkä suosittele
käytettävän. Tämä on toki maku asia, mutta jos pentu ei opi että hihna on
tietyn pituinen ei se koskaan opi kulkemaan nätisti hihnassa. Lisäksi jos tulee
jotain yllättävää niin nahkahihnasta saa aina helposti otettu kiinni, jos otat
kädelläsi flexin hihnasta kiinni saat käteesi todennäköisesti palohaavan, kun
koira vetää hihnaa kädessäsi. Olen saanut itse pienenä flexillä polvitaipeeni
auki - koiran ollessa flexissä nähtyään toisen koiran juoksi takaatani sitä
vastaan remmin vetäessä jalkaani haavan, olen ajanut mopolla nurin kun koiran
omistaja talutti koiraansa flexissä vieden tilaa koko kävely/pyörätien verran (-
kaadoin mopon tällöin tahalteni nurin, koska en halunnut satuttaa koiraa ja
seurauksena oli 3 viikkoa keppien kanssa kävelyä). Viime talvena sain
valitettavasti lukea lehdestä miten jonkun koira oli nähnyt tien toisella
puolella toisen koiran ja lähtenyt juoksemaan sinne suuntaan ilmeisesti
omistajan huomaamatta - valitettavasti koira jäi auton alle. Tämän takia en voi
suositella flexin käyttöä. L
Ruoka- ja juomakuppien
tulisi olla terästä, koska jotkut koirat saattavat olla muoville allergisia ja
pentu melko varmasti jyrsii kuppiaan. Teräskuppeihin ei myöskään jää bakteerit
pesimään toisin kuin jyrsittyihin muovikuppeihin. Suosittelen myös että
ruokakupit ovat sellaista laatua, että ne saa pestyä tiskikoneessa. Tällöin
myös mahdolliset bakteerit tuhoutuvat parhaiten. Ja omasta
mielestäni on todella kätevää pestä kaikki koirien ruokakupit yhtä aikaa
pesukoneessa, kun meillä noita kuppeja on kertynyt aika monta, kuten koiriakin.
Hanki koiralle ruoat vasta, kun olet ensin
keskustellut kasvattajan kanssa siitä millaista ruokaa pennulle tulisi syöttää.
Kynsisaksia on monenlaisia ja kokoisia, joten niiden hankintaankin kannattaa
kysyä neuvoa kasvattajalta.
Pennun nukkumapaikan
tulisi sijaita rauhallisessa paikassa, missä se saa nukkua rauhassa silloin kun
haluaa. Pennulle voi ostaa eläinkaupasta koirille tarkoitetun sängyn. Sinne on
laitettava myös pehmeä peitto. Monet bostoninterrierit rakastavat olla omassa
"luolassaan", siksi esim minulla on eteisessä häkki. Se ei ole paikka minne
koskaan milloinkaan lukitsisin koirani vaan se on koirieni oma "luola"
/lepopaikka. Monet bostonit pitävät luolamaisista paikoista. Esim koiran
kuljetushäkki voi toimia myös koiran lepopaikkana. Meillä kotona
vaaleanpunainen kuljetuslaatikko toimii pentujen kuljetuksessa auto matkoilla,
mutta sijaitsee kotona myös pentu aitauksessa, jossa pennut tykkäävät myös
levätä. Ja kylässä esimerkiksi äitini luona sama
kuljetuslaatikko toimii nukkuma paikkana. Se on oma turvallinen tuttu ympäristö
pennuille.
Puruluissa ei saa olla
ksylitolia, ja kannattaa katsoa minkä kokoisen luun pienelle pennulle ostaa,
muistathan, että luut eivät siis ole oikeaa luuta vaan vaikkapa nahkaa.
Suosittelen koiralle ostettavaksi aina luita joissa ei ole luun päissä ns solmuja.
Kun koira saa solmut irrotettua luusta voi se tukehtua niihin.
Lelujen on oltava ehdottomasti tarpeeksi
suuria, ettei pentu syö niitä ja niiden on oltava turvallisia, eikä niitä
pitäisi saada hajotettua pureskelemalla. Joskus on tuntunut että bostonin
kestävää lelua on saanut oikeasti etsiä, mutta esim Kongit ovat olleet kestäviä.
Tarvikkeita hankkiessa on syytä kiinnittää huomiota tuotteiden
valmistukseen ja varmistaa, että ne ovat koiralle turvallisia.
Kun pentu tulee taloon,
sen on annettava rauhassa tutustua uuteen ympäristöönsä. Sille näytetään
nukkumapaikat ja ruokapaikat, yleensäkin paikat, joihin se saa mennä. On
tärkeää muistaa, että jos koiraa nukuttaa sen on saatava nukkua, eikä sitä saa
herättää kesken unien. Pieni pentu tarvitsee paljon unta. Pentu on muistettava
myös aina ruokinnan jälkeen viedä ulos, ettei se tee asioitaan sisälle.
Koira on totutettava
kaikkeen pentuna. Uusiin ihmisiin, lapsiin, eläimiin, autoihin, roskapönttöihin
yms. mitä enemmän pentu on nähnyt sitä rohkeampi ja itsevarmempi se on. Koiraa
ei myöskään kannata pitää vain hiljaisissa paikoissa, koska sitten esim.
uusivuosi raketteineen saattaa olla sille järkytys.
Ensimmäisenä yönä pentu
saattaa ikävöidä emoaan, tuttua kotia ja sisaruksiaan. Voit nukkua ensimmäisen
yön pennun vieressä lattialla tai ainakin lohduttaa sitä jos se alkaa
vinkumaan.
Pentukoiran elämän ensimmäiset kuukaudet ovat kehityksen kannalta
äärimmäisen tärkeitä. Ennen 12-viikon ikää koiran olisi hyvä saada
mahdollisimman paljon virikkeitä ja tottua sekä muihin koiriin että
ympäristöön. Myöhemmin tapahtuva sosiaalistaminen ei ole enää yhtä tehokasta ja
käytöshäiriöiden mahdollisuus kasvaa.
Päivittäisiin rutiineihin tulee kuulua tutustumiskäyntejä erilaisiin
ympäristöihin, niin sisätiloissa kuin ulkonakin. Pennun tulee saada tutustua
lapsiin, aikuisiin, naisiin ja miehiin, eläimiin, ääniin, kodinkoneisiin,
polkupyöriin, autoihin ja kaikkeen mikä tulee olemaan koiran arkea jatkossakin.
On hyvä totuttaa pentua myös moniin erilaisiin ympäristöihin. Esim.
matkustamaan jo pentuna bussissa, junassa. Mikäli koira myöhemmin tulee
mahdollisesti kyseisissä kulkuvälineissä kulkemaan. Tämä on myös hyvää
sosiaalistamista. Jotkut totuttavat koirat jo pienestä pitäen käymään esim.
niissä ostoskeskuksissa missä koira saa vierailla. Tämä auttaa koiraa tottumaan
esim. meteliin ja hälinään myös mitä esim. koiranäyttelyissä mahdollisesti on.
Kaikkea ei pidä kuitenkaan työntää pennun nenän eteen heti
kotiintulopäivänä vaan edetä rauhallisesti mutta järjestelmällisesti pennun
tahdissa. Pentuaikana luodaan perusturvallisuus, joka tekee koirasta
luottavaisen aikuisenakin.
Rutiini tuo koiranpennulle turvallisuuden tunteen ja koira tietää mitä se saa
tehdä ja mitä se ei saa tehdä. Mitä parempi peruskäyttäytyminen, sitä helpompaa
on antaa vapauksia eri ympäristöissä.
Suomen penturokotusohjema tuo sosiaalistamiseen ristiriidan, sillä
pennulle annetaan ensimmäinen rokotus 12-viikkoisena ja sitä ennen suositellaan
pennun pitämistä poissa muiden koirien ulottuvilta tartuntatautien
välttämiseksi. Monen koirakouluttajan näkökulmasta käytöshäiriöissä on paljon
suurempi riski kuin tartuntataudeissa. Suomessa lopetetaan paljon enemmän
koiria käytöshäiriöiden vuoksi kuin tartuntatautien takia. Jokainen
koiranomistaja joutuu kuitenkin itse miettimään kummassa päässä riskin ottaa. Itse
suosittelen, että pennuille kannattaa opettaa mahdollisimman paljon siinä iässä
kun parhaiten oppivat. Toki esim. aluksi jos tartunta vaaroja pelkää voisi
totuttaa pentuja tuttuihin koiriin, joista tietää että ne ovat rokoitettuja.
Jokainen koiran
omistaja saa toki itse päättää mikä oman koiran kutsumanimeksi tulee.
Mielelläni jos mahdollista, että pennun nimi olisi jo tiedossa toivoisin, että
saisin tietää nimen, jotta voisin alustavasti opettaa koiralle omaa nimeään jo
pienestä pitäen kasvattajana.
Suosittelen koiran kutsumanimenä käytettäväksi jotain nimeä joka
koiranpennun on helppo tunnistaa esim. jokin nimi joka on lyhyt ja ytimekäs -
tällöin pentu yleensä kiinnittää nimeen enemmän huomiota ja oppii tunnistamaan
nimensä paremmin. Itse käytän usein koirieni nimessä R-kirjainta, kuten Cira,
Zara, Rocky ja yleensä yksi tai kaksitavuisia sanoja. Esim Alexandra ja
Alexandro nimet on mielestäni liian pitkiä koiranpennulle opetettavaksi, joten
olen lyhentänyt nimet Sandra ja Alex, jotka pennut jo nuorena yllättävän hyvin
tunnistavat. Voihan koiralle keksiä jonkun pitkän nimen josta keksii erikseen
vielä lyhyemmän lempinimen jos näin haluaa tehdä J Tämä on vain oma
suositukseni, toki jokainen valitsee pennullensa mieleisimmän nimen millä
koiraansa haluaa kutsua.
Vaikka sanotaan, että rakkaalla lapsella on monta nimeä tulee koiralle opettaa kunnolla sen oikea nimi. Ei voi olla niih että emäntä kutsuu koiraa eri kutsuma nimellä kuin mitä isäntä tai lapset käyttävät. Se ei ole johdonmukaista eikä reilua koiraa kohtaan. Siksi jo hyvissä vaiheessa olisi hyvä olla koiranpennulla olemassa sovittuna jo sellainen kutsumanimi, joka sopii kaikille perheen jäsenille. Toki nimeä valitessa kannattaa myös miettiä miltä se kuulostaa kun huudat yksin pimeällä kadulla kyseistä kutsumanimeä onko se tarpeeksi hmmm fiksun kuuloinen. Itse en haluaisi huudella kovin lujaa kaksimieleisiä nimiä ;) Grace osasi oman nimensä jo täydellisesti ennen kuuden viikon ikäänsä. Pennut ovat yllättävän fiksuja, jos Rokkari pennun valinneella perheellä on jo valmiiksi tiedossa mahdollinen kutsumanimi pennullensa. Mielelläni opettaisin sitä jo pennun synnyinkodissa. Olen myös opettanut jokaiselle pentueelleni, että vihellys tarkoittaa ruoka-aikaa. Nin ollen vihellyksen kuullessaan pennut juoksevat innossain luokseni. Tätä samaa kannattaa vahvistaa myös pennun uudessa kodissa. Jolloin jos pentu pääsee joskus karkaamaan - palaisi se myös vihellyksen kuulleessaan luoksesi.