Bostoninterrierin pennun hankkiminen merkitsee 12 - 15 vuoden sitoutumista. Se on harkittava ja suunniteltava tarkkaan. Koiraa on ulkoilutettava joka päivä, satoi tai paistoi, sen kanssa on leikittävä ja se tarvitsee johdonmukaisen kasvatuksen. Koiran hankintahinta on aina vain pieni osa koiranpidon kuluista. Sille on ostettava ruokaa, se on rokotettava, tarvittaessa sen on saatava myös eläinlääkärin hoitoa ja lomien ajaksi sille on ehkä palkattava hoitaja. 

Koiranpennut eivät ole sisäsiistejä ellei niille sitä opeteta ja ne saattavat olla yllättävän vilkkaita ja innokkaita tuhoamaan paikkoja. Ja jopa koiran jättäminen yksin kotiin ei käy niin vain, vaan se on totutettava siihen vähitellen. Kaikista paras paikka koiralle on olla sisällä "laumansa" kanssa. Bostoninterrieri ei missään nimessä sovi ulkokoiraksi häkkiin asustamaan vaan on ehdottomasti sisäkoira.

Koiraa ei saa valita pelkän ulkonäön perusteella, vaan myös sen luonteeseen on kiinnitettävä huomio. Ota selvää myös kyseisen rodun liikunnantarpeesta, toiminnanhalusta, perinnöllisistä sairauksista ja turkinhoidon hoidosta. Pentua ei saa erottaa emosta ennen 7-8 viikon ikää. Älä osta koiraa ihmiseltä, joka kohtelee koiriaan huonosti, ja muista aina tehdä kirjallinen sopimus kaupasta. Parasta olisi ostaa pentu vastuuntuntoiselta kasvattajalta, silloin tietää mitä saa. Muista käyttää aikaa hyvän kasvattajan ja sen oikean pennun etsimiseen. 

Ennen pennun tuloa uuteen kotiinsa, on perheenjäsenten syytä yhdessä kokoontua miettimään sääntöjä, joita koko perhe toteuttaa uuden perheenjäsenensä kohdalla eli pennun elämässä.

Mahdollisille lapsille (ja tietenkin muillekin perheenjäsenille) on syytä selvittää jo hyvissä ajoin ennen koiran tuloa, mitä sille saa tehdä ja mitä ei.

Pentua ei koskaan saa herättää kun se nukkuu!

Pennulle ei saa antaa liikaa ylimääräisiä makupaloja!

Pentua ei saa vetää hännästä, sitä ei saa ajaa takaa eikä muullakaan tavalla kiusata!

Pentua tai aikuista koiraa ei saa koskaan missään tilanteessa lyödä! Yleensä tiukka EI - sana riittää. Itse opetan koirani kannustaen /kehuen. Jos tehdään jotain väärää ei kannustusta /kehua / makupalaa saa. Koirat kyllä oppivat miellyttämään lauman johtajaansa ja näin ollen pyrkivät mieluiseen käytökseen mielellään. Koska siitä saa kehuja /namia. J

Perheen on päätettävä yhdessä tuumin sanat joita koiran opettamiseen käytetään. Kaikki perheenjäsenet käyttävät näitä samoja sanoja, jotta opetus olisi mahdollisimman johdonmukaista.

On myös päätettävä, saako koira tulla sänkyyn ja sohville? Jos koiralla on lupa hypätä sohvalle, hyppää se siihen myös aikuisena. Ja kuraisena. Tosin useimmissa perheissä kurainen koira pestään ennen kuin se pääsee juoksentelemaan huoneistoon.

Toisaalta jos koiralle opetetaan, että se ei saa tulla sängyille eikä sohville, on sen päätöksen pidettävä johdonmukaisesti ja kaikkien perheenjäsenten on sääntöä noudatettava. Muuten koiran on vaikea tietää mitä se saa tehdä ja mitä ei. Omat koirani ovat nukkuneet kyllä sängyssä saman peiton alla, mutta nykyään koiria ollessa jo kovin monta koen miellyttävämmäksi nukkua ilman koiria vieressäni (koska viiden koiran kanssa saman peiton alla tulee jo hiki) Jos itse haluan nukkua koirieni kanssa - menen sohvalle nukkumaan yöksi. Mutta tämä on jokaisen perheen itse päätettävissä miten haluavat koiransa kanssa elää. Zara on kyllä opetettu pienenä nukkumaan myös lattialla sängyn vieressä ja muistaa vielä käskyn. Sillä juoksu aikoina on ollut helpompaa, kun neiti on nukkunut tyytyväisenä lattialla eikä sotkenut sänkyä.

Perheen on päätettävä, annetaanko koiralle makupaloja pöydästä? Jos päätetään luonnollisesti, että ei anneta niin jokaisen tulisi silloin tätä myös noudattaa. Jos koira saa yhdenkin kerran elämänsä aikana pöydästä makupalan, tulee se kyyläämään siinä lopun elämänsä aina kun perhe on syömässä. Röyhkeimmät ovat valmiita ottamaan itse herkut pöydältä, jos palvelu ei pelaa. Meillä kotona yleensä syövät ensin ihmiset ja sen jälkeen koirat, koirille ruokakupit annetaan laumajohtajuus järjestyksessä. (siksi meillä myös ihmiset syövät ensin koska ihminen on lauman johtaja ja seuraavaksi tulevat koirat omassa lauma järjestyksessään)

Tulevien koiranomistajien kannattaa hyvissä ajoin ennen pennun tuloa harkita, ottavatko he sille vakuutuksen ja jos ottavat, niin mistä vakuutusyhtiöstä. Suosittelen vakuutuksen ottamista lämpimästi, koska eläinlääkärikulut hipovat pilviä. Aina sattuu ja tapahtuu, varsinkin jos vakuutusta ei ole. Itselläni on viisi koiraa vakuutettuna Tapiolan vakuutusyhtiössä ja oma eläinlääkäri asemani saa heiltä suoraan korvauksen, jolloin eläinlääkäri kustannukset eivät ole heti pilvissä. Vaan maksan vain omavastuu osuuden eläinlääkäri kuluista. Iltaisin vakuutus yhtiön ollessa jo kiinni saan korvauksen haettua jälkikäteen yhtiöstä. Omalta kohdaltani vaikka koiria on monta ja vakuutusmaksut siksi aika suuria on vakuutuksesta ollut todella paljon hyötyä. Vakuutus kannattaa ottaa heti nuorena, koska koskaan ei tiedä mitä milloinkin tapahtuu. 

Ennen pennun tuloa on hyvä järjestää koti kuntoon uutta perheenjäsentä varten. Tällöin kannattaa miettiä, missä kodin huoneissa pentu saa oleskella. Uteliaalle pennulle vaaralliset esineet sekä arvokkaat huonekalut kannattaa siirtää väliaikaisesti pennun ulottumattomiin. Huoneita on hyvä katsoa pennun silmin. Esim. Mitä kiinnostavaa lattia tasolta näkeekään ja mitä mahdollisia vaaroja näin ollen siellä onkaan? Esim. ennen pennun tuloa suosittelen suojaamaan mahdolliset sähköjohdot mihin pentu voisi ylettyä. Sillä hampaiden vaihtuessa on pennun mielestä mukava pureskella kaikkea mahdollista ja muutenkin pentu tutustuu uusiin asioihin usein kokeilemalla niitä hampaillaan. Toivottavasti pennut eivät ole tulleet sähköjohtojen suhteen emoonsa. Zara järsi pienenä kannettavan tietokoneen johdon. Ihme, ettei neiti saanut tällöin sähköiskua. Kaikki muut johdot olin asunnosta suojannut ja unohtanut lähtiessäni töihin siirtää kannettavan tietokoneen muualle ja irrottaa virta piuhan.

Tämän takia suosittelen että kannattaa siirtää kaikki ylimääräinen pois. Varsinkin arvo esineet harmittavat jos pentu tuhoaa vahingossa ne. Ja jos ei halua että kalliimmille matoille sattuu pissa /kakka vahinkoja kannattaa rullata matot ja säilytykseen, laittaa kengät kaappiin tai oven taakse ja kaikki särkyvät esineet pois pennun ulottuvilta. Turvaportit pitävät pennun poissa huoneista, joihin ei haluta koiran tulevan. Tosin jos turvaporteissa on liian isoja rakoisia, mihin väliin pentu mahdollisesti mahtuu työntämään esim päänsä jumiin (kuten meille kotona mahtuvat kulkemaan portejen koloista läpi) Kannattaa portin väliin laitta esimerkiksi pahvia siksi aikaa kunnes kasvaa isommaksi, ettei pentu pääse siitä läpi tai pääse kuristamaan itseään rakosiin.

Ruoka- ja vesikipon paikka kannattaa pitää samana aina ensimmäisestä päivästä alkaen, samoin pennun petipaikka. Rutiinit muodostuvat pysyvyydestä.

Ennen pennun tuloa kannattaa kaikki vaaralliset "syötävät" kerätä pois pennun ulottuvilta. (esim. myrkylliset siivousaineet ym)

Ennen kuin pentu tulee taloon, olisi hyvä hankkia muutamia varusteita sille:

• kaulapanta
• talutushihna
• nukkumapaikka /lepoalusta
• ruoka- ja juomakuppi
• kynsisakset
• ruokaa kasvattajan suositusten mukaan
• puruluita
• leluja

Aluksi olisi hyvä olla ainakin edellä mainitut tarvikkeet. Kaulapannan tulisi mieluiten olla aluksi mahdollisimman kevyt ja mukavan tuntuinen pennusta myöhemmin koiran kasvaessa voi ostaa muunlaisia koristepantoja ym, muista katsoa ostaessasi ettei se ole liian suuri pennulle. Aikuiselle koiralle on sitten jo ostettava uusi, suurempi panta. Talutushihnana paras olisi aluksi pennulle kevyt hihna joka ei paina koiraa. Myöhemmin suosittelen nahkaista hihnaa, kun koira on jo kasvanut, se on kaikista kestävin ja pitkäikäisin.

Flexiä en itse käytä koirilleni enkä suosittele käytettävän. Tämä on toki maku asia, mutta jos pentu ei opi että hihna on tietyn pituinen ei se koskaan opi kulkemaan nätisti hihnassa. Lisäksi jos tulee jotain yllättävää niin nahkahihnasta saa aina helposti otettu kiinni, jos otat kädelläsi flexin hihnasta kiinni saat käteesi todennäköisesti palohaavan, kun koira vetää hihnaa kädessäsi. Olen saanut itse pienenä flexillä polvitaipeeni auki - koiran ollessa flexissä nähtyään toisen koiran juoksi takaatani sitä vastaan remmin vetäessä jalkaani haavan, olen ajanut mopolla nurin kun koiran omistaja talutti koiraansa flexissä vieden tilaa koko kävely/pyörätien verran (- kaadoin mopon tällöin tahalteni nurin, koska en halunnut satuttaa koiraa ja seurauksena oli 3 viikkoa keppien kanssa kävelyä). Viime talvena sain valitettavasti lukea lehdestä miten jonkun koira oli nähnyt tien toisella puolella toisen koiran ja lähtenyt juoksemaan sinne suuntaan ilmeisesti omistajan huomaamatta - valitettavasti koira jäi auton alle. Tämän takia en voi suositella flexin käyttöä. L

Ruoka- ja juomakuppien tulisi olla terästä, koska jotkut koirat saattavat olla muoville allergisia ja pentu melko varmasti jyrsii kuppiaan. Teräskuppeihin ei myöskään jää bakteerit pesimään toisin kuin jyrsittyihin muovikuppeihin. Suosittelen myös että ruokakupit ovat sellaista laatua, että ne saa pestyä tiskikoneessa. Tällöin myös mahdolliset bakteerit tuhoutuvat parhaiten. Ja omasta mielestäni on todella kätevää pestä kaikki koirien ruokakupit yhtä aikaa pesukoneessa, kun meillä noita kuppeja on kertynyt aika monta, kuten koiriakin.

Hanki koiralle ruoat vasta, kun olet ensin keskustellut kasvattajan kanssa siitä millaista ruokaa pennulle tulisi syöttää. Kynsisaksia on monenlaisia ja kokoisia, joten niiden hankintaankin kannattaa kysyä neuvoa kasvattajalta.

Pennun nukkumapaikan tulisi sijaita rauhallisessa paikassa, missä se saa nukkua rauhassa silloin kun haluaa. Pennulle voi ostaa eläinkaupasta koirille tarkoitetun sängyn. Sinne on laitettava myös pehmeä peitto. Monet bostoninterrierit rakastavat olla omassa "luolassaan", siksi esim minulla on eteisessä häkki. Se ei ole paikka minne koskaan milloinkaan lukitsisin koirani vaan se on koirieni oma "luola" /lepopaikka. Monet bostonit pitävät luolamaisista paikoista. Esim koiran kuljetushäkki voi toimia myös koiran lepopaikkana. Meillä kotona vaaleanpunainen kuljetuslaatikko toimii pentujen kuljetuksessa auto matkoilla, mutta sijaitsee kotona myös pentu aitauksessa, jossa pennut tykkäävät myös levätä. Ja kylässä esimerkiksi äitini luona sama kuljetuslaatikko toimii nukkuma paikkana. Se on oma turvallinen tuttu ympäristö pennuille.

Puruluissa ei saa olla ksylitolia, ja kannattaa katsoa minkä kokoisen luun pienelle pennulle ostaa, muistathan, että luut eivät siis ole oikeaa luuta vaan vaikkapa nahkaa. Suosittelen koiralle ostettavaksi aina luita joissa ei ole luun päissä ns solmuja. Kun koira saa solmut irrotettua luusta voi se tukehtua niihin.

Lelujen on oltava ehdottomasti tarpeeksi suuria, ettei pentu syö niitä ja niiden on oltava turvallisia, eikä niitä pitäisi saada hajotettua pureskelemalla. Joskus on tuntunut että bostonin kestävää lelua on saanut oikeasti etsiä, mutta esim Kongit ovat olleet kestäviä.

Tarvikkeita hankkiessa on syytä kiinnittää huomiota tuotteiden valmistukseen ja varmistaa, että ne ovat koiralle turvallisia.

Kun pentu tulee taloon, sen on annettava rauhassa tutustua uuteen ympäristöönsä. Sille näytetään nukkumapaikat ja ruokapaikat, yleensäkin paikat, joihin se saa mennä. On tärkeää muistaa, että jos koiraa nukuttaa sen on saatava nukkua, eikä sitä saa herättää kesken unien. Pieni pentu tarvitsee paljon unta. Pentu on muistettava myös aina ruokinnan jälkeen viedä ulos, ettei se tee asioitaan sisälle.

Koira on totutettava kaikkeen pentuna. Uusiin ihmisiin, lapsiin, eläimiin, autoihin, roskapönttöihin yms. mitä enemmän pentu on nähnyt sitä rohkeampi ja itsevarmempi se on. Koiraa ei myöskään kannata pitää vain hiljaisissa paikoissa, koska sitten esim. uusivuosi raketteineen saattaa olla sille järkytys.

Ensimmäisenä yönä pentu saattaa ikävöidä emoaan, tuttua kotia ja sisaruksiaan. Voit nukkua ensimmäisen yön pennun vieressä lattialla tai ainakin lohduttaa sitä jos se alkaa vinkumaan. 

Pentukoiran elämän ensimmäiset kuukaudet ovat kehityksen kannalta äärimmäisen tärkeitä. Ennen 12-viikon ikää koiran olisi hyvä saada mahdollisimman paljon virikkeitä ja tottua sekä muihin koiriin että ympäristöön. Myöhemmin tapahtuva sosiaalistaminen ei ole enää yhtä tehokasta ja käytöshäiriöiden mahdollisuus kasvaa.

Päivittäisiin rutiineihin tulee kuulua tutustumiskäyntejä erilaisiin ympäristöihin, niin sisätiloissa kuin ulkonakin. Pennun tulee saada tutustua lapsiin, aikuisiin, naisiin ja miehiin, eläimiin, ääniin, kodinkoneisiin, polkupyöriin, autoihin ja kaikkeen mikä tulee olemaan koiran arkea jatkossakin. On hyvä totuttaa pentua myös moniin erilaisiin ympäristöihin. Esim. matkustamaan jo pentuna bussissa, junassa. Mikäli koira myöhemmin tulee mahdollisesti kyseisissä kulkuvälineissä kulkemaan. Tämä on myös hyvää sosiaalistamista. Jotkut totuttavat koirat jo pienestä pitäen käymään esim. niissä ostoskeskuksissa missä koira saa vierailla. Tämä auttaa koiraa tottumaan esim. meteliin ja hälinään myös mitä esim. koiranäyttelyissä mahdollisesti on.

Kaikkea ei pidä kuitenkaan työntää pennun nenän eteen heti kotiintulopäivänä vaan edetä rauhallisesti mutta järjestelmällisesti pennun tahdissa. Pentuaikana luodaan perusturvallisuus, joka tekee koirasta luottavaisen aikuisenakin.
Rutiini tuo koiranpennulle turvallisuuden tunteen ja koira tietää mitä se saa tehdä ja mitä se ei saa tehdä. Mitä parempi peruskäyttäytyminen, sitä helpompaa on antaa vapauksia eri ympäristöissä.

Suomen penturokotusohjema tuo sosiaalistamiseen ristiriidan, sillä pennulle annetaan ensimmäinen rokotus 12-viikkoisena ja sitä ennen suositellaan pennun pitämistä poissa muiden koirien ulottuvilta tartuntatautien välttämiseksi. Monen koirakouluttajan näkökulmasta käytöshäiriöissä on paljon suurempi riski kuin tartuntataudeissa. Suomessa lopetetaan paljon enemmän koiria käytöshäiriöiden vuoksi kuin tartuntatautien takia. Jokainen koiranomistaja joutuu kuitenkin itse miettimään kummassa päässä riskin ottaa. Itse suosittelen, että pennuille kannattaa opettaa mahdollisimman paljon siinä iässä kun parhaiten oppivat. Toki esim. aluksi jos tartunta vaaroja pelkää voisi totuttaa pentuja tuttuihin koiriin, joista tietää että ne ovat rokoitettuja. 

Jokainen koiran omistaja saa toki itse päättää mikä oman koiran kutsumanimeksi tulee. Mielelläni jos mahdollista, että pennun nimi olisi jo tiedossa toivoisin, että saisin tietää nimen, jotta voisin alustavasti opettaa koiralle omaa nimeään jo pienestä pitäen kasvattajana.

Suosittelen koiran kutsumanimenä käytettäväksi jotain nimeä joka koiranpennun on helppo tunnistaa esim. jokin nimi joka on lyhyt ja ytimekäs - tällöin pentu yleensä kiinnittää nimeen enemmän huomiota ja oppii tunnistamaan nimensä paremmin. Itse käytän usein koirieni nimessä R-kirjainta, kuten Cira, Zara, Rocky ja yleensä yksi tai kaksitavuisia sanoja. Esim Alexandra ja Alexandro nimet on mielestäni liian pitkiä koiranpennulle opetettavaksi, joten olen lyhentänyt nimet Sandra ja Alex, jotka pennut jo nuorena yllättävän hyvin tunnistavat. Voihan koiralle keksiä jonkun pitkän nimen josta keksii erikseen vielä lyhyemmän lempinimen jos näin haluaa tehdä J Tämä on vain oma suositukseni, toki jokainen valitsee pennullensa mieleisimmän nimen millä koiraansa haluaa kutsua.

Vaikka sanotaan, että rakkaalla lapsella on monta nimeä tulee koiralle opettaa kunnolla sen oikea nimi. Ei voi olla niih että emäntä kutsuu koiraa eri kutsuma nimellä kuin mitä isäntä tai lapset käyttävät. Se ei ole johdonmukaista eikä reilua koiraa kohtaan. Siksi jo hyvissä vaiheessa olisi hyvä olla koiranpennulla olemassa sovittuna jo sellainen kutsumanimi, joka sopii kaikille perheen jäsenille. Toki nimeä valitessa kannattaa myös miettiä miltä se kuulostaa kun huudat yksin pimeällä kadulla kyseistä kutsumanimeä onko se tarpeeksi hmmm fiksun kuuloinen. Itse en haluaisi huudella kovin lujaa kaksimieleisiä nimiä ;) Grace osasi oman nimensä jo täydellisesti ennen kuuden viikon ikäänsä. Pennut ovat yllättävän fiksuja, jos Rokkari pennun valinneella perheellä on jo valmiiksi tiedossa mahdollinen kutsumanimi pennullensa. Mielelläni opettaisin sitä jo pennun synnyinkodissa. Olen myös opettanut jokaiselle pentueelleni, että vihellys tarkoittaa ruoka-aikaa. Nin ollen vihellyksen kuullessaan pennut juoksevat innossain luokseni. Tätä samaa kannattaa vahvistaa myös pennun uudessa kodissa. Jolloin jos pentu pääsee joskus karkaamaan - palaisi se myös vihellyksen kuulleessaan luoksesi.