Matkamme Itävaltaan kulki Saksan kautta. Lensimme Helsingistä Saksaan, josta vuokrasimme auton ja ajoimme Itävaltaan. Matkamme sujui muuten rattoisasti, mutta toki pieni mutkia oli matkassa. Saksan Lentokentältä etukäteen vuokrattua autoa ei ollut enää vapaana, joten saimme isomman auton ja automaattivaihteilla samaan hintaan - oli muuten hyvä auto ajaa. :) Itävaltaan lähelle hotellia päästyämme nawi näytti ja kehoitti koko ajan jatkamaan matkaan suoraan eteenpäin. Mutta edestä tie oli poikki... Joten pienten mutkien kautta pääsimme vihdoin perille.

Itävallassa tajusimme onneksi mennä näyttely paikalle taxilla. Tämä oli hyvä idea. Sillä vapaita parkkipaikkoja ei ollut ja taxi kuski osasi hienosti kiertää ruuhkapaikat ja pääsimme Maailman Voittaja näyttelyyn hienosti perille.

Toki jonot sisään oli valtavat! Mutta opaspoika neuvoi menemään kauempana olevista ovista sisään, joista pääsimmekin sujavasti näyttelypaikalle.

Rocky sijoittui avoimessa luokassa 2 sijalle. Ihan hienosti näyttelystä, jossa oli paikalla 95 bostoninterrieriä!

Vapaa päivinä kuljimme koirien kanssa kaupungissa. Välillä kävimme ravintolassa syömässä koirien nukkuessa pöydän alla kiltisti. Vanhassa kaupungissa kävimme päivä kävelyllä. Meidän päivä kävelyllä kuitenkin kävi niin, että otimme myös huviajelun hevosvaljakolla oppaan kera. Kyllä oli huvittava näky, kun pienet bostonini luonnollisesti tulivat mukaan ja istuivat heti itse hevoskärryn penkille katselemaan maisemia! Tämä uljas näky hevonen ja koirat kyydissä huvitti paikallisia kovasti ja salmavalot räpsivät kuvia koirista! Myös liikenteessä liikkuvat autoilijat hidastivat vauhtiaan saadakseen kuvia. (tiedä siitä liikenneturvallisuudesta sitten... ;)

Suihkulähteen luona ottamani kuvat saivat myös huomiota... Keskityin itse siihen, että käskin koirien olla paikallaan suihkulähteen edessä ja kävelin taakse päin, jotta saisin kuvattua koirat ja koko lähteen. Kun olin kuvat ottanut menin takaisin koirien luokse ja otin remmit käteeni. Tässä vaiheessa alkoi hurraa huudot ja taputukset. Käännyin ympäri... En ollut huomannut, että olimme saaneet yleisöä. Ihmiset takanani ja sivuilla olivat jääneet katsomaan pysyvätkö koirani paikallaan ja räpsivät kuvia. =) Kyllä minun luotto kaksikkooni voi luottaa. Ilmeisesti yleisö ei ollut nähnyt ennen koulutettuja koiria ;)

Ihmiset kaupungissa olivat kovin ystävällisiä ja juttelivat kovasti koirilleni. Eräs vanhempi rouva oli kuitenkin erittäin huolissaan koiristani. Koska koirilla oli päällään viilennysloimet. Hän ihmetteli miksi minä pidän kuumalla kelillä koirien päällä vaatteita?!? Hetken selitettyäni ja näytettyäni, että ne viilentävät koiraa hän tajusi asian. Mielenkiintoista, että näinkin lämpimässä maassa ei koirilla käytetä viilennysloimia? Tai sitten kyseisessä maassa harvemmin kaupungilla liikkuu koiria.

Reissumme oli kuitenkin ikimuistoinen. Ja ensimmäinen pidempi matkamme maailmalle koirien kera.