Latvia Riga 9-10.6.2012

Suunnistus Rigaa kohti alkoi jo perjantai iltana. Lähdimme Helsingistä laivalla matkaan ja auton kera sekä koirat tietty lastattuna mukaan. Laivalla pystyi hyvin odottaessa perille pääsyä satamaan ostamaan pientä naposteltavaa näyttely päivien varalle sekä limpparia mukaan. Tulihan sitä shoppailtua kosmetiikkaakin, kun kerta aikaa oli. Ja ehti hyvin haukata purtavaakin.

Rigaan päästiin loistavasti perille ja matkalla olimme varmuuden vuoksi ostaneet huolto asemalta kartan maasta, kun omat kartat olivat unohtuneet kotia. (ulkomaan karttoja on yleensä halvempi ostaa paikan päältä kys. maasta kuin esim. suomesta kirjakaupoista ym.) Ja hotelliin löysimme heti perille. Tästä loistavasta suunnistustaidostamme ja reissusta ilman mitään ongelmia perille Latviaan asti olimme hyvin ylpeitä itsestämme. ;)

Ilta rutiinit meni vauhdilla, koirille ruokaa, iltalenkki, koirien pesu hotelli huoneen kylpyammeessa. Ja oli sitä sen verta väsy, että unet jo kutsui.

Lauantaina suunnistimme Rigan näyttely paikalle, joka löytyi muutaman gps:n tekemän mutkan kautta. Ja löysimme sivuporttista loistavan ja halvan parkkipaikankin autolle. Yes!

Näyttely sujui ihan mukavasti - loppu tuloksella Rocky: valioluokan 1 sija, Paras Uros 2 sija + VARACACIB. Zara valioluokan 1 sija.

Illalla lähdimme koirien kanssa kävelylle kaupunkiin, jossa myös samalla kävimme ravintolan terassilla syömässä koirien kera. Matkalla oli hienoja rakennuksia ja takaisin tullessa aivan upea auringonlasku ja lähes punainen taivas, jota me ja moni muukin jäi kuvaamaan.

Su aamu näyttely paikalle lähtöä tehdässä gps ei enää toiminutkaan - ei ollenkaan - siihen ei saanut virtaa ja akku oli täysin tyhjä! Ei muuta kuin hotellista karttaa kaupungista kysymään ja saatiinhan sieltä Rigan keskustan karttaa. Täysin vieraassa kaupungissa ja maassa kartan kanssa suunnistaessa samalla autoa ajaen... Ihme kyllä parin mutkan jälkeen löysimme perille näyttelypaikalle! Lopputulos näyttelypäivästämme oli Rockylle valioluokan 1 sija, Paras Uros 2 sija + varacacib. Zara valioluokan 2 sija, Paras Narttu 4 sija.

Näyttelyn jälkeen lähdimme suunnistamaan kohti Tallinnaan. Hmmm sanotaanko vaikka, että matka oli jälkikäteen hupaisa. Suoralla tiellä menee 5 kaistaa samaan suuntaan ja kartturi huutaa vieressä käänny oikealle, oikealle - OIKEALLE! Noh minähän vaihdoin kaistat oikealla (vaikka mietin mielessäni että vasemmalle olin luullut meneväni, mutta koska minulla ei ollut karttaa niin kartturi tietää varmaan paremmin) Kaikista oikeanpuoleiselle kaistalle päästyäni kartturini kysyy "Miksi sinä tänne ajoit?" Noh tämähän on oikealle? Niih noh tarkoitin siis vasemmalle!" Jep, jep... Voitte kuvitella miten lystikästä matka oli... :) Ihme kyllä pääsimme vihdoin ja viimein Tallinnan suuntaan ja matka hotellillekin löytyi suht hyvin. Olimme varanneet Eestistä hotelli huoneen, kun emme olleet varmoja ehtisimmekö viimeiseen laivaan. Perillä tuumasimme, että oltais juuri ehditty. Mutta kun hotelli oli maksettu niih sinne mentiin. Olo oli niin poikki, ettei unta tarttenut kauan hakea. Vain tarvittavat laukut olalle ja äkkiä hotelliin!

Ma aamulla käytin koirat ulkona ja sen jälkeen menin itse aamiaiselle. Sitten pakkaa tavarat ja hetken ehti ottaa rennostikin...

Noh vihdoin ja viimein matkaan, mutt eipä sittenkään, kun olin kirjautunut ulos hotellista. Kannoin laukkuni koirien kanssa autoa kohti. Pääsin autolle ja totesin, että autoon oli murtauduttu. Oikean puolen takasivu ikkunaa ei enää ollut - sen sijaan lasinsirpaleita riitti niin pihalla kuin erityisesti auton sisällä. Saman tien käännyn takaisin hotellia kohti. Annoin koirat kaverille ja menin kysymään mitä voin tehdä. Poliisin voisi soittaa paikalle, mutta niillä kestää liian kauan luultavasti tulla. Mietin pari sekunttia ja tajusin että tartten poliisin raportit vakuutusyhtiötä varten, mutta se poliisin soittaminen ei ollutkaan hyvä idea. Parempi olisi ollut,että ajaisin itse poliisi asemalle. Mutta kun minulla ei ollut karttaa, ei toimivaa gps-laitetta, eikä osoitetta poliisilaitokselle... Noh onneksi aina on ystäviä. Viesti suomeen "Voitko lähettää mulle eestin poliisin puhelin numeron?" Ja nopeasti se sieltä tulikin.

Keskustelu poliisin kanssa oli hauska meitä oli meinaan loppuen lopuksi linjalla 4. Minä, poliisin vaihde ja kaksi poliisia. Ensin puhuimme englantia, sitten kysyin äidiltäni puhelun aikana jotain suomeksi, johon yksi poliisi vastasi "Ai te puhutte suomea - hienoa." Sitten puhuttiin linjalla suomea ja joku käänsi jonnekin samalla asiaa eestiksi. Kolmas henkilö huusi linjalle, että asiat on puhuttava englanniksi kun kaikki eivät ymmärrä. Mutta hätänumeron puhelun soitoksi tilanne oli oikein huvittava! Suomea, Eestiä ja Englantia sekaisin... Oikein sekavaa se, että kuka puhuu kellekin ja mitä? :) Mutta hyvin se meni. Ja palvelu oli loistavaa.

Ihme kyllä autosta ei ollut varastettu muuta kuin laivalta ostamamme ostokset ja harmi kyllä näyttelylaukkuni. Mutta ne kaksi rikkinäistä gps-laitetta oli tallella! (hmmm täytyy myöntää mitä mielessä liikkui. Pohdin että varkaan on pakko lukea facebook päivityksiäni johon ne karttalaitteet oli haukuttu pystyyn!)

Tässä vaiheessa kiire laivaan alkoi jo vaivaamaan. Jos jäisimme odottamaan poliisia myöhästyisimme laivasta. Joten kiire koti suomeen oli kuitenkin etusijalla. Jos autostasi on ikkuna rikki /hajonnut niin arvaatte varmaan - silloin tasan tarkkaan alkaa vesisade =)

Laivaan päästyäni otin koirat mukaan laivan sisälle. Koska autoon en niitä jättäisi, kun ei ollut taetta siitä, ettei kukaan voisi niitä sieltä varastaa. Marssin laivan infoon kysymään hyttiä koirille ja löytyihän sellainen hieno ikkunalla varastettu jopa muutamalla kympillä.

Täytyy jatkossa muistaa pakata näyttelymatka varusteisiin ainakin iso teippirulla ja mahdollisesti muovia. On meinaan huomattavasti kivempi ajaa motarilla edes sen muovin kanssa kuin ilman ikkunaa vesisateessa kauhean metelin keskellä.

Yllättäen tämän reissun jälkeen sain myöhemmin viestin. Eräs ihana ihminen oli löytänyt näyttelylaukkuni kadulta koiraa ulkoiluttaessaan. Ja hän oli löytänyt Latvian näyttely arvostelu paperini, joihin oli kirjoitettu nimeni. Ja näin ollen laukkuni oli löytynyt! Ihanaa!!! Tämän löytymisen jälkeen sain vielä Eestiläiseltä kasvattajalta viestiä, että hän voi hakea laukkuni ja säilyttää sitä sen aikaa kuin on tarpeen. Ihanaa huomata, että auttavaisia ihmisiä on olemassa vielä nykyaikana! Tuhannet kiitokset Lilianille avusta laukun kanssa! Juuri tällä hetkellä laukkuni vielä seikkailee meren toisella puolen. Mutta on tulossa koti suomea kohti. Kiitos tytöt!!! Tässä maailmassa on sittenkin paljon auttavaisia ihmisiä vielä. ♥

Jos jotain tästä voisi ottaa opiksi niin sen, että muistaa aina tyhjentää edes auton sisältä kaikki tavarat pois. Siinä kiireessä, väsyneenä, hieman ehkä hermot kireälläkin suunnistamisesta... Veikkaan, että se laivalta ostama shoppailu kassi, joka oli unohtunut takapenkille herätti varkaiden kiinnostuksen. Ja toisaalta ne shoppailut kannattaisi ehkä sittenkin tehdä aina paluu matkalla. Eipä ole niin paljon varastettavaa sitten, jos huono tuuri käy.

Kuitenkin olen todella kiitollinen kaikille ihmisille, jotka ovat löytyneen laukkuni suhteen auttaneet. Ja erityisesti sen löytäjälle, että jaksoi nähdä vaivaa tavoittaa minut ja odottaa vastaustani. Kun en heti ollut viestiä nähnyt sen tullessa. Kiitokset vielä kerran!