Oli hieman kiire viikkoa takana. Joten pakkaamisethan jäi viime tinkaan, edelliseen yöhän ja niihän sitä pakattiin koko yö... En uskaltanut mennä enää nukkumaan vain tunniksi kun pelkäsin että nukun sitten onneni ohi ja laiva karkaa. =D Joten perjantai aamulla 5.30 pakattiin Länsi satamassa bussia ja reissuun lähdettiin laivalla 7.30. Koirat matkustivat bussissa ja suuntasin aamupalalle. Perillä Tallinnassa oltiin klo 9.30, josta matkamme jatkui läpi Latvian kohti Liettuaa. Vihdoinkin sai nukkua!

 

Liettuassa hotellilla perillä oltiin n. klo 20 jännityksellä odottaen minkälaisen henkilön ja koirian kanssa huoneemme jakaisimme. (koska hotellissa oli täyttä emme saaneet omaa huonetta)

 

Onneksemme seuraksemme liittyi iloinen Kata koiriensa Diilin ja Fannyn kera. Koirat tulivat hyvin huoneessa toimeen ja pystyimme nukkumaan kaikki 4 koiraa vapaana yöt. Minun bostonini nukkuivat tietenkin minun peittoni alla samassa sängyssä kanssani ;) Matkaan kanssani omista koiristani lähtivät Zara ja Rocky.

Ihanaa vihdoin sai huoneen ja pedin! Siinä iltaa jutellessa jossain vaiheessa Katan taholta puheeksi tuli usein henkilö nimeltä Inga ja mietin että naapurini on puhunut saman nimisestä tyypistä usein ja hoitanut hänen koiriaan. Noh selvishän se olimme siis Liettuassa, samassa hotelli huoneessa kaksi toisillemme vierasta ihmistä ja koska maailma on hyvin hyvin pieni niin eiköhän yhteisiä tuttuja jo heti löytynyt! Uskomatonta miten pieni maailma onkaan!

 

2.3.2013 Lauantaina aamulla aikaisin ylös ja kamat autoon, aamupala, koirat autoon ja menox. Kehäämme numero 21 oli ilmoitettu 21 bostonia ja tuomarina toimi Angel Garach Domech /Spain. Rocky sijoittui Valioluokan 1 sijalle ja sitten tuli joku kehä ilmeisesti sertti kehä mihin meidät pyydettiin mukaan - olimme 1 sijalla, sen jälkeen Cacib kehä, josta tuli 1 sija j taisi siinä olla se paras uros kehäkin, josta 1 sija napsahti (menin jo sekaisin kehissä että missä järjestyksessä ja mitä kaikkea me nyt sitten voitettiin mutta ensimmäisenä oltiin. Ja välillä tippui kartalta miten nää kehät menikään..? Sitten pyydettiin jäämään odottamaan ja siinä välissä tulikin nartut (apua mull oli väärä koira!) joten juoksin hakemaan Zaran. Zara raukka latas että mitä ihmettä haet minut häkistä juokset samantien kehään, mutta saimme erinomaisen ja avoimen luokan 1 sijan.

 

Loppuen lopuksi Rocky voitti LIETTUAN VOITTAJA 2013 TITTELIN ja oli ROP eli ROTUNSA PARAS! Päivä oli pitkä varsinkin kun 9 ryhmä esiintyi siellä viimeisten loppupäässä... Iltaisella kävimme syömässä hotellin ravintolassa josta sai erinomaista ruokaa. Koirien pissatus ja nukkumaan.

 

3.3.2013 Aamulla aikaisin ylös. Koirat ulos ja bussiin. Sitten kannettiin kaikki tavarat hotellista bussiin ja aamupalalle. Jonka jälkeen suuntasimme jo tuttuun näyttely paikkaamme. Sama kehä numero 21, jossa eilenkin olimme. Samat kilpakumppanit. Tuomarina toimi Olga Kuprianova /Slovenia.

 

Sain tuomarilta palautetta käsieni asennosta hän ei tykkää että kätesi on noin pidä se näin... Pyysin anteeksi ja yritin uudestaan enköhän vanhasta tottumuksesta laittanut käteni samaan asentoon, jolloin tuomari pysäytti minut ja hmmm kiskaisi kättäni eteenpäin ja mulkaisi sanomatta sanaakaan...? Pyysin anteeksi uudestaan. Hmmm hieman erikoista, enkä ole tällaista kohtelua ennen saanutkaan (näyttelyissä olen kuitenkin aika useasti käynyt). En vaan ymmärtänyt miten minun asentoni vaikuttaa koirani suoritukseen? Mutta Tästä viisastuneena Zaran kanssa käteni pysyi rouvan haluamassa asennossa.

 

Ja taas juostiin Rockyn sijoittuessa valioluokan 1 sijalle, Voittaen samalla taas serti ja Cacib kehät sekä ollessa Paras Uros 1 sijalla. Sekä BOS eli VSP vastakkaisen sukupuolen paras. Zara sijoittui valio luokan 1 sijalle saaden myös erinomaisen tuloksen ja sai myös pikku sertin. Harmi että edellisenä päivänä pikku sertti jäi saamatta sillä muuten kotiin olisi tullut yksi muotovalio titteli lisää, mutta täytyyhän sitä jättää tavoitteita seuraavaankin kertaan... ;) Nyt oli aika nauttia loppu näyttelystä ei tarttenut ryhmiin valmistautua.

 

Söin pikaisesti ja pakattiin linja-autoon tavaramme valmiiksi odottaen muiden tuloksia ryhmästä ja tulihan meidän bussiin yksi ryhmänäyttelyn voittokin! Hienoa ja Onnea Sanna!

 

Vihdoin pääsimme lähtemään kotia kohti bussimme kanssa! Odottaen sitä hetkeä että pääsee unille... (univelkaa oli jo jonkin verran...) Kävimme ostamassa ostoskeskuksesta läheltä eväät linja-autoomme ja sitten matka jatkui kotia kohti. Matkalla joku luki netistä että joku auto oli ajanut liettuan ja latvian rajalla kolarin ja koira on päässyt karkuun jota etsitään pimeässä... Myöhemmin kuulin että auto olisi ajanut lumipenkaan ja koira päässyt karkuun. (en tiedä kumpi pitää paikkaansa) Mutta tuumasimme että on turvallisempaa matkustaa linja-autolla, kun pitkän näyttely viikonlopun jälkeen ajaa väsyneenä pitkää huonokuntoista tietä ulkomailla... Ja siksi olimme linja-auto matkan valinneet.

 

Pääsimme noin 1,5 h eteenpäin ja tuumasin että otampa kengät pois jalasta ennen kuin alan nukkumaan kunnolla... Tästä kahden minuutin päästä, kun olin luopunut kengistä... Tuli matka oppaamme bussin yläkertaan (bussimme oli 2 kerroksinen) Hän katsoi valvooko kaikki ja sanoi rauhallisesti. Nytten kaikkien pitäisi pukea päällensä ja tulla ulos bussista koirien kera. Mietimme - miksi? Saman aikaan bussikuskimme huutaa ulkoa antakaa vettä, antakaa vettä, oikeesti nyt sitä vettä! Joten ylhäältä heitimme alas kaikki isot vesitonkat ja isot vesipullot. Ja tajusimme että on oikeesti puettava samaan aikaan päälle ja saatava koirat ulos - nyt on vissiin tosi kyseessä... Nappasin takin päälle, olkalaukun olalle, koirat häkistä ja koirien takit toiseen kainaloon ja saman tien pihalle lumimyrskyyn pimeään moottoritien reunaan seisomaan. Poistuessani bussista huomasin että takarenkaan luota tuli savua ja paljon... Kyllä siinä hetki oli hieman orpo olo, mutta kaikki ihmiset ja koirat saatiin ulos bussista ilman ongelmia eikä minkäänlaista paniikkia syntynyt. Yritin seisoa ojan reunassa jossain vaiheessa joku huusi menkää vielä kauemmaksi bussista ja niin mentiin... Jotkut alkoivat kävellä koiriensa kanssa edes takas moottoritien reunaa, jotteivat koirat paleltuisi paikallaan ollessaan. Sinäänsä liikehän kyllä pitää lämpimänä, mutta hieman hirvitti olemme moottoritien reunassa maassa jossa ihmiset ajavat miten sattuu (anteeksi ilmaus) Maassa jossa on myös tapana antaa lisää tilaa ohittajille siirtymällä ajamaan pientareelle tarvittaessa (näin olen ainakin huomannut paikallisen ajotavan olevan ja enkä edes muista kuinka monta kertaa ollaan moottoripyörillä kyseisen maan läpi ajettu samaa tietä) Me seisoimme moottoritien reunassa pimeässä ilman heijastimia (ainoastaan Zaralla ja Rockylla oli heijastimet takeissaan) ja jos joku pysäytyisi meitä auttamaan voi se joku ajaa juuri siihen kohtaan missä jotkut koiriensa kanssa käveli - ei kovinkaan turvallista! Siksi seisoin lumipengassa ja kun pahin tilalle oli ohi yritin päästä lähemmäksi linja-automme keulaa (tuskin kukaan haluaisi bussia päin ajaa?) Savuhälveni ja vika olikin jarrujen ylikuumentumisessa, joten bussi voitiin pitää käynnissä ja pääsimme takaisin linja-autoon lämmittelemään. Ja odottaen ratkaisua miten matkaa jatketaan..? Pakkasin samalla kaikki viltit ja villapaidat pusseihin lähelle, jos vielä joutuisimme ulos olisi jotain lämmikettä mukaan napattavaksi!

 

Ratkaisu oli että yrittäisimme ajaa hitaasti 20 km eteenpäin jotta pääsisimme asutulle alueelle, jossa oli myös hampurilaispaikka, kahvila ja hotelli... Ja näin matka jatkui hitaasti toivoen parasta. Bussi pysäyhtyi uudestaan tällä kertaa lähes kaikki pukivat välittömästi päällensä! Mutta väärä hälytys kuljettaja kävi vaan tarkistamassa jarrujen tilan... Pääsimme kyseiselle tauko paikalle. Hamppari paikka eli hese oli jo kiinni... Kahvilaan pääsi sisälle ja veskiin, mutta myyjä laittoi kassakoneen kiinni 10 min etu ajassa eikä suostunut myymään edes vesipulloa meille... :( Joten tyytyväisenä veskistä valomerkin tultua ei kun ulos kusettaa koiria... Ja odottamaan uutta linja-autoa. Sitä saatiinkin odottaa jonkin aikaa... Mutta ongelma meillä oli 2 kerroksinen bussi, josta osa tuoleista oli poistettu koirien häkkejä varten tarvittavilta paikoilta ja me saimme tilalle 1 kerroksisen bussin jossa oli kaikki penkit paikallaan. Eli ei ollut tietoa mahdummeko linja-autoon kaikki kun se tulisi ja mihin koirat sijoitettaan?

 

Kun toinen linja-auto saapui paikalle sanoi oppaamme että meitä on 23 + kuskimme (2) uudessa bussissa myös (2 kuskia) Koiria meillä oli 46 yhteensä ja meidät kaikki ja meidän tavarat sekä koirat pitäisi yrittää saada mahtumaan uuteen bussiin siten että jokainen istuu koira vieressään tai koira lattialla vieressään. Olin onnekseni ottanut matkalle mukaan 3 häkkiä, yhden linja-autoa, yhden näyttelyä ja yhden hotelli huonetta varten (koska en tiennyt odottaisiko hotellissa ystävällinen vai ei ystävällinen koira) joista pienin häkkini mahtui juuri ja juuri penkkien väliin penkin päälle olemaan - sain siis koirani häkkiin ja täten käteni vapaaksi auttaakseni muita purkamaan häkkejä ja tavaroita ym. Kaikki omat bussin sisällä olevat tavarani heitin koirieni häkkien päälle ja sivutueksi... Ihme ja kumma me mahduttiin siihen bussiin eikä mitään sanomisia koirienkaan puolelta tullut! Täytyy sanoa että mukanamme oli hyvä luonteisia ja fiksuja koiria sillä mitään tappeluita tai rähinöitä ei tullut koko matkan aikana! Joita olimme pelälleet turhaan... Sääliksi kävi niitä joilla oli useampi kuin kaksi koiraa mukanansa... Joillakin jopa 4 tai 5 isoa koiraa yksin hoidettavana. Joten esim takapenkillämme oli tyttö 4 ison koiran kanssa ja hänellä oli tilaa vain 2 penkkiä! huhhu.... Jollakin oli 1 narttu mukana jolla oli juoksu alkanut juuri reissussa ja 2 urosta, joten ihme että koirilla oli niinkin hyvät hermot tilanteessa. Ilmeisesti nykyään on tullut muotiin että kun joku lähtee esim linja-autolla ulkomaille näyttelyyn ottaa hän mukaansa tuttujensa koiria näyttelyyn, jotka hän hoitaa bussimatkan ajan. Ulkoiluttaa, syöttää ja laittaa näyttelykuntoon sekä mahdollisesti esittää kehässä ja näin hän saa osan matkakustannuksista takaisin näiden "turistikoirien" omistajilta. Eli koirien jotka ovat reissussa ilman omistajiaan ym. Myöhemmin tätä mietittiinkin mitä jos oikeesti linja-auto syttyykin palamaan ja sinulla on 4-5 isoa koiraa yksin vastuullasi, joista vain 1 on sinun omasi ja muut muiden. Ehditkö pelastaa ne kaikki? Rehellisesti sanottuna mielestäni nämä ihmiset ovat ottaneet itselleensä todella suuren vastuun. Ehkä tietämättäänkin. On hienoa, että joku jaksaa auttaa toisia samaan koiriaan ulkomaille näyttelyyn, mutta onko se sen arvoista että pahimmassa tapauksessa voimme menettää koirat jos yhden henkilön kädet ei riitäkään kantamaan vastuuta kaikista koirista yhtä aikaa? Tai jos koirat eivätkään tule toimeen keskenään ja niitä on vaikea pitää yhtä aikaa yksin hinnasta ja joku niistä karkaakin siellä moottoritien reunasta ja juoksee auton alle?

 

Mielessäni ajattelin että onneksi seuraavaan reissuun lähtee äitini mukaan auttamaan sillä koiria on siellä enemmän matkassa ja liikumme autolla... Ja tulevaisuudessa jos matkustan enemmän kuin kahden koiran kanssa niin olisi varmasti hyvä olla useampi käsi auttamassa. Varsinkin jos mukaani lähtee kaikki 4 koiraani. Kyllä koirani ovat sen verta rakkaita minulle, että mielelläni maksan sen yhden ylimääräisen ihmisen matkan, kun jätän itseni ja koirat pulaan vieraassa maassa jos jotain tapahtuu.

 

Kun vihdoin ja viimein pääsimme Tallinnaan satamaan aamuruuhkassa niih olihan eka laivamme jo mennyt... Lisäksi meidän pitäisi taas vaihtaa linja-autoa, koska koirat pitää saada linja-autoon mihin ne pääsevät häkkeineen matkustaa laiva matkan ajaksi. Odotimme suhteellisen kauan jälleen uutta bussia... joka vihdoin ja viimein tuli... ja taas purettiin auto ja pakattiin uutta. Jätin koirat edelliseen bussiin häkkiin odottamaan - menin auttaa kasaamaan uuteen bussiin isojen koirien häkkejä, joiden päälle saataisiin pienten koirien häkit... Kun tämä oli valmis hain koirani ja pistin uuteen häkkiin ja bussiin sekä purin tavarani edellisestä bussista ja siirsin uuteen... Sitten auttamaan muita... Pitelin muiden koiria jne. Kyllä siitäkin nopeasti yhteistyössä selvittiin! Ja vihdoin laivaan joka lähti klo 11 ja oli perillä suomessa klo 13.

 

Sitten vanhempieni kämppään, jossa pentuni odottivat ja jossa pesin matkalla olleet koirani jotka ottavatkin tirsaa äitini sänkyssä selän takanani...

 

Tätä kirjoittaessani ulkona on taas lumituisku, enkä ole vielä ehtinyt omaan kotiini. Toivottavasti viimeiset 20 minuuttia kotiin sujuvat ilman lisä ongelmia ;)