Pennun tapakasvatus alkaa hetimmiten sen saavuttua uuteen perheeseensä. Olen koonnut tähän muutaman neuvon alkajaisiksi. Varsinaista perustottelevaisuutta kannattaa harjoitella ohjatuissa ryhmissä, joista voit kysellä kotikuntasi koirakerholta.    

Pennuilla on ollut kasvattajan luona oleskelutilassaan sanomalehtiä, joiden päälle ne ovat enemmän tai vähemmän hyvällä menestyksellä opetelleet tekemään tarpeensa. Sanomalehtiä kannattaa pitää pennulla uudessa kodissakin. Yleensä pentu oppii tekemään hätätarpeensa niille ja hyvä niin.

Vähitellen pennun olisi kuitenkin syytä oppia tekemään kaikki tarpeensa pihalle. Aina kun pentu on herännyt, syönyt tai riehunut, se viedään ulos tarpeilleen. Omakoti- tai rivitalossa tämä on tietenkin huomattavasti helpompaa kuin kerrostalossa asuville. Sitkeys kuitenkin palkitaan!

Kun pentu on tehnyt, tai paremminkin on tekemässä tarpeitansa pihalle, sitä kehutaan (rauhallisesti, jotta se ei innostu ja lopeta kesken). Näin se tietää tekevänsä oikein, ja vähitellen se ehdollistuu tekemään kaikki tarpeensa ulos.

Pentua ei saa rangaista, jos se tekee tarpeensa sisälle. Pienen pennun pidätyskyky ei ole aikuisen tasolla joten "vahinkoja" sattuu.

Pidättelyaikoja on syytä pidentää pikkuhiljaa. Jos koira pääsee aina parin tunnin välein ulos, ei siltä voi olettaakaan että se ymmärtäisi pidättää, kun se sitten jätetään yht'äkkiä kahdeksaksi tunniksi yksin kotiin.

Sisäsiistiksi oppimisensa jälkeen, esimerkiksi puberteetti-iässä oleva koira voi kokeilla rajojaan esimerkiksi pissaamalla omistajansa sänkyyn. Koiraa ei tästä voi kuitenkaan rangaista, ellei sitä saa kiinni itse teosta. Koira vain siirretään toiseen huoneeseen siivoamisen ajaksi, ei siis kuitenkaan rangaistukseksi. Jos koiran saa kiinni rysän päältä, on tiukkasävyinen nuhtelu todellakin paikallaan.

Jos pentu ei tahdo millään oppia sisäsiistiksi, on syytä keskustella eläinlääkärin kanssa mahdollisesta sairauden aiheuttamasta pidätyskyvyn heikkenemisestä. Siistiksi oppiminen on kuitenkin hyvin yksilöllistä ja monesti omakotitalon asukit sattuneesta syystä oppivat siisteiksi aikaisemmin kuin kerrostalon seiskakerroksessa majailevat.

Kerrostalossa asuvien on muistettava, että pentu ei missään nimessä saa kävellä itse portaita, vaan se kannetaan niin kauan kuin on tarpeellista. Hissi on yllättävän hyvä keksintö!

Kun pentu on kasvanut enemmän ja kehittynyt lisää on se jo samalla niin iso että se voi kävellä portaat kotiin päin.

Alaspäin käveleminen on vaikeampaa ja rankempaa koiralle, joten jos mahdollista, olisi hyvä jos pentua pystyttäisiin vielä jonkin aikaa kantamaan edes alaspäin portaita. Kun pentu alkaa itse kävelemään portaita myös alaspäin, on varmistuttava, että se ei missään tilanteessa pääse liukastumaan ja putoamaan portaita alas tai muuten satuttamaan jalkojaan!

Pentua aletaan opettaa yksinoloon kun se on kunnolla kotiutunut. Pentua ei saa heti jättää yksin koko työpäiväksi, heti kun se on tullut uuteen kotiinsa. Harjoittelu aloitetaan lyhyillä ajoilla, pari minuuttia kerrallaan. Vähitellen aikaa voi pidentää. Varsinkin pentuaikana olisi hyvä, jos joku pääsisi käymään työpäivän aikana pennun luona, ulkoiluttamassa ja ruokkimassa sen.

Kun jätät pennun ensi kertaa yksin, kannattaa sinun valita sellainen aika, jolloin pentu on rauhallinen ja ehkä väsynytkin, esim. leikkihetken jälkeen. Pentu ei saa missään nimessä vielä nukkua kun lähdet! Pennun luota ei saa lähteä "salaa", koska siitä voi kehkeytyä pahimmanlaatuinen eroahdistus. Silloin pentu seuraa sinua joka paikkaan peläten, että jos se jättää sinut hetkeksikään silmistään, sinä "hylkäät" sen.

Pennulle voi rauhallisesti ilmoittaa, että "minä tästä lähden postilaatikolla käymään", niin että pentu ymmärtää sinun lähtevän. Sille voi myös jättää jotakin mielekästä puuhaa, kuten puruluun, puuhapallon tai kumisen Kongin, jonka sisällä on herkkuja. Näin pentu oppii, että se on oikeastaan aika kivaa, kun äippä tai iskä lähtee käymään jossain.

Pentu voi aluksi alkaa itkeä tai jopa ulvoa yksin jäädessään, mutta sisälle ei kannata heti mennä takaisin, vaan vasta sitten kun pentu on hiljaa. Jos menet sisään pennun huutaessa, se hoksaa että huutamalla sen omistajan saa nopeasti takaisin. Palkitset siis koiran ulvomisesta. Mene sisään vasta hiljaisuuden laskeuduttua, niin palkitset pennun oikeasta toiminnasta.

Jos perheessä on muita koiria, kannattaa pentu opettaa jäämään myös ihan ypöyksin, eikä aina kavereiden kanssa. Joskus voi tulla tilanteita että pennun on osattava jäädä ihan yksin kotiin, ja se ei välttämättä onnistu ilman erityistä harjoittelua, jos sillä on aina ollut muut koirat seuranaan.

Pentu oppii ymmärtämään kehuja ja kieltoja parhaiten noin 7-12 viikon iässä. Tällöin olisikin syytä erityisesti kehua pentua kun se tekee oikein ja myös kieltää kun se tekee väärin.

Nykyaikaisten oppien mukaan kehuminen on aina parempi tapa opettaa kuin kieltäminen. Positiivisella palautteella koira oppii helpommin ja samalla se oppii myös luottamaan omistajaansa.

Muista siis aina kehua koiraasi kun se tekee mielestäsi oikein! Monesti näkee koiranomistajia, jotka kieltävät koiraa koko ajan jostain, mutta silloin kun koira tekee oikein, he ovat hiljaa. Tämä on täysin väärä tapa opettaa koiraa.

Luoksetulon harjoittelu kannattaa aloittaa jo heti pienenä leikin varjolla.

Pentua pidetään vapaana turvallisessa paikassa. Silloin tällöin pentu huudetaan iloisella äänellä luokse, ja kun se tulee, sitä kehutaan ruhtinaallisesti, annetaan namia ja päästetään välittömästi takaisin juoksemaan.

Vaikka pentu ei tulisi heti, vaan pitkän mairittelun jälkeen, on sitä kehuttava kovasti ja annettava namia ja päästettävä taas menemään.

Koiraa ei koskaan saa rangaista, kun se on tullut käskystä luokse, vaikka sillä olisi mennyt vuosi! Myös äänensävyn on huudettaessa oltava iloinen, kukapa sitä vihaisena karjuvan omistajan luokse uskaltaisi mennä!

Vaikka temppuilua aluksi esiintyisikin, lopulta koira oppii, että aina kun omistajan luokse menee, sieltä saa kehuja ja nameja eikä edes joudu kiinni vaan pääsee takaisin kirmaamaan.

Jos koiran ottaa joka kerta kiinni, kun sen huutaa luokse, se oppii, että sen ei kannata tulla. Siksi on hyvin tärkeää pyytää koira luokse useita kertoja ulkoilun aikana myös silloin, kun siihen ei ole oikeasti tarvetta.

Koiraa, jonka luoksetulokoulutus on vielä kesken, ei ikinä kannata päästää irti, jos on vähänkin kiire. Aivan varmasti koira alkaa temppuilla juuri silloin, ja omistajan on vaikea pitää hermonsa kurissa kun tärkeä kokous on alkanut vartti sitten…

Pentua kannattaa alkaa sosiaalistaa lähestulkoon heti sen tultua uuteen kotiinsa, eli yleensä reilun parin kuukauden iässä. Lisää tästä aiheesta löydät mm. kohdasta Pennun ikävaiheet.