Vielä alle vuosi sitten mietin kovasti mitä tekisin minun nopeimman agility koirani kanssa - heitänkö hanskat tiskiin, kun en pärjää koiran nopeudelle en sitten millään vai yritänkö vielä kerran tai etsinkö sille paremman lahjakkaamman ohjaajan? 

Näitä miettiessäni törmäsin NAS-valmennuksen esitteeseen netissä ja pohdin haenko vai en? Jotenkin näissä tunnelmissa taisin hakemukseen laittaa suoraan, että minun on aika päättää mitä koirani kanssa teen - heitänkö hanskat tiskiin vai en. Kun olin lähettänyt hakemuksen kauhistelin itsekseni - kirjoitinko nyt vähän liian suoran hakemus kirjeen - voih apua! 

Onnekseni he uskalsivat kuitenkin ottaa minut valmennusleirilleen mukaan, vaikka hakukirje ei ollut niin hienosti kirjoitettu. En tiedä mutta luulen, että tuollainen pieni lyttykuonoinen rotu agi porukassa herättää aina vähän huomiota, varsinkin kun koiraa ohjataan hieman eritavoin kun normaalia pientä koiraa... Sillä vaikka Rocky pieni kokoinen onkin - se haluaa maxi koiran ohjaustyylin. Muistaakseni ensimmäiselle leiri päivänä mitattiin myös koirien suoritus aikaa eri kontakti esteille ja kepeille ja seuraavana päivänä sain kuulla erään valmentajan sanomana "Missä se pieni bostoni on - haluan nähdä sen!" En kysellyt aikojen perään, mutta ilmeisesti ne olivat suht nopeita - kommenteista päätellen. Moni kurssi tovereista tuli leirin aikana sanomaan, että on ihanaa nähdä, että on olemassa myös hyvin hengittäviä lyttykuonoisia koiria. Meillä oli leirillä todella hyvä porukka ja tsemppi meininki ja puhuimme avoimesti vaikeistakin asioista. Naurettiin paljon, välillä myös itkettiin, kun käsiteltävänä oli tunteisiin liittyviä asioita menttaali puolella Anne Talvitien opeissa. 

Nuo menttaali puolen valmennukset olivat välillä rankkojakin, mutta niin tarpeellisia! Ne auttoivat minua todella paljon - Kiitos Anne! <3 Minun yksi suurin kisa pelkoni on ollut se, että pelkään että koirilleni tapahtuu jotain pahaa kisoissa - pelkäsin että muut koirat käyvät koirieni päälle, koska niin on valitettavasti tapahtunut monen monta kertaa aikaisemmin. Isot koirat ovat käyneet pienten koirieni päälle, koska eivät ole hyväksyneet lyttykuonoista koiraa halliin. Ne pelot ovat kasvaneet vuosien varrella liian suuriksi. Siksi aikoinaan lopetin myös kisaamisen. Mielikuva harjoittelujen ja menttaali puolen treenien kautta sain apua sekä tähän pelkooni, että työ ja perhe suhde asioihinkin. Se on monipuolista ja sitä on vaikeaa yhdellä sanalla kuvailla. Asioiden ajattelu monelta erikantilta, eri näkökulmista valaisi paljon eteenpäin. 

Leirillä myös haastettiin kokeilemaan asioita eri tavoin ja etsimään myös omaa tyyliä. Koordinaattorimme Marjo piti huolta meistä kaikista ja häneltä pystyi kysymään aina neuvoa ja myös apuja koiran pitämisessä ja vahtimisessa. Ja hän tsemppasi kaikessa - myös itse kisoissa minua! Kiitos!

Niinun kanssa opeteltiin enemmäkseen tekniikkaan liittyviä asioita ja pistihän se meidät juoksemaankin pitkin koulun urheiluhallia =D Mutta ne treenit ilman koiraa olivat todella opettavaisia ja avartavia. Myöhemmin jatkoin ja jatkan Niinun valmennuksessa hallilla joka toinen maanaita ilta ;) Haasteita riittää, mutta jos ei kukaan haastaisikaan ja treenaisi aina liian helppoja ratoja ei myöskään oppisi uutta.

Sami taas laittoi meidät tekemään agility rataa lankakerän kanssa - sitä en ennen ollut opetellutkaan! Varsinainen villakoira kyseessä ;) Siis lankakerä! 

Lotta - sie oot niin positiivinen ja iloinen aina. Ja kannustavasti osasit neuvoa ja opettaa kaikessa. 

Inkan kanssa työstin paljon koirani lähtö odottamisia ja hänellä oli niihin asioihin monta hyvää vinkkiä ja koirastani näki miten se rakastaa tehdä aivonystyröillään töitä! Miettiä mitäköhän hänen halutaan tekevän ja kun hän suorittaa asian oikein -voih mikä lamppu siitä syttyykään! <3 

Leena ja meidän kontakti treenit - Rocky kyllä rakasti noita hetkiä, kun sai lisää haasteita eikä olisi koskaan halunnut lopettaa treeni. Siksi Leena joutuikin usein treenin lopussa istumaan puomin päällä, ettei Hra Rock pääsisi enää treenaamaan vaan malttaisi joskus lopettaakin =D  

Teemu - pidän siitä, että joku haastaa ja laittaa tekemään täysillä ja piiskaa minua eteenpäin ja tämä kaikella rakkaudella sanottuna! Muistan vieläkin sen radan mihin olit rakentanut kauhean pitkän suoran putken jälkeen ja sanoit "Muista Heidi että se viimeinen hyppy tulee ohjata sitten Takaa!" Varmasti meidän molempien ajatus oli sama "Ei tuu onnistumaan" - en ikinä ehdin sinne asti ohjaamaan tuota rakettia takaa ohjaukseen. Mutta koirani näytti toisin kun huusin takaa, takaa niin esteen takaahan se kiersi - opin siis että koirani on paljon fiksumpi kuin kuvittelinkaan. Ilman lisä haasteita ja sitä että joku haastaa kokeilemaan uusia asioita ei myöskään opi uutta. 

Satu - sun koulutuksessa on jotenkin niin positiivinen ja lämmin henki koko aika. Ja jotenkin en osaa sitä sanoa, mutta osaat aina lukea koirakkoa todella hyvin ja antaa myös minulle ne oikeat vinkit mitä tämän raketin kanssa kannattaisi tehdä ja miten sitä pitäisi ohjata. Joka ikinen kerta olit oikeassa - tee näin ja koira toimii! Kiitos! 

Ja kiitokset myös monille muille valmentajille, kouluttajille ja luennoitsijoille - opimme paljon uutta! 

Vielä tämä viikonloppu edessä valmennusta - kiitos meidän koko valmentaja kaartillemme ja kaikille kurssitovereille! Olette mahtavia ja upeita ihmisiä kaikki! <3 

Jossain vaiheessa kesken leirin sain idean uskallanko kokeilla hakea WAO:n karsintoihin mukaan? Annen menttaali puolen treeneissä sain rohkeutta hakemuksen tekemiseen, mutta mietin sitä todella pitkään ihan viime minuuteille asti! Kun ilmo karsintoihin oli tehty - juoksin vessaan oksentamaan - sillä niin paljon jännitin itse. Halusin nähdä mitä se laji on ja minkälaiset karsinnat on - tavoitteenani oli sitten vuoden päästä hakea kisaamaan tosissani ehkä eri koiran kanssa. Ilman leiriä en olisi koskaan tutustunut edes WAO:n sääntöihin enkä edes harkinnut mitään tällaista. 

Ennen karsintoja google kääntäjästä tuli hyvä ystäväni, sillä englannin kielen taitoni eivät ole kovin erinomaiset ;) Että muistakaa nuoret opiskella - pääsette helpommalla! ;)

Ennen karsintoja pyysin kouluttajaani mittaamaan koiraani, jotta tietäisin mihin luokkaan koira varmasti kuuluisi. Rocky oli valitettavasti 4 milliä liian korkea 300-luokkaiseksi koiraksi, siksi Hra joutuisi kisaamaan korkeimpia rimoja kuin Suomessa koskaan aikaisemmin. Onneksi Rockylla on rohkeutta ja taito oppia nopeasti uutta. Pari päivää ennen karsinta kisoja kokeilin ensin kouluttajani Sepon avustuksella 40 cm hyppyjä ja sen jälkeen päivää ennen testasin niitä vielä muutaman. 

Itse karsinnat olivat kaksi päiväset ja näin ollen monta rataa 40 cm esteillä teki kyllä tehtävänsä - hyvin unet maistuivat jopa kisa vuoroa odottaessa. Siksi halusin säästää koiraani enkä karsinnan jälkeen treenatessa enää kovin paljoa vaatinut hyppy suorituksia vaan keskityin kontaktien tekemiseen. Kiitokset myös Viiville avustasi karsinnoissa ja kuvauksista paikan päällä. <3 Koska jännitin kisaamista paljon en kertonut osallistumisestamme karsintoihin kuin vain todella harvoille ihmisille Rockyn kasvattajalle, Viiville ja omalle perheelleni. Pahoittelut tästä, mutta jotta voitin jännitykseni pois en halunnut lisä jännitystä siitä, että moni odottaisi uutisia. 

Karsintojen jälkeen meidät valittiin varakoirakoksi, joka minulle oli jo sinänsä mahtava saavutus. Pääsisin seuraa joukkueen toimintaa ja tutustumaan lajin pariin paremmin. Kului pari viikkoa ja sain kyselyn - paikka on vapaana kiinnostaisiko minua osallistua joukkueeseen Games osioon. Totta kai otin paikan vastaan! Siitä alkoikin sitten aikamoinen mietintämyssy mitäs nyt tehtäisiin...? Että osattaisiin olla edes jotenkin eduksemme itse kisoissa.  

Yhdellä Annen luennolla kävimme läpi asioita ja kuten meillä kaikilla on tapana jossitella - en tiedä mistä se päähäni tuli mutta otsikko "Mitä minun pitäisi tehdä että voisin olla parempi ohjaaja koiralleni?" Vastaus: oli päivän selvä "Minun tulisi olla paremmassa kunnossa, minun pitäisi pudottaa painoa ja syödä terveellisemmin" Niin niinhän yksikertaista se vaan on... Voisin ikuisesti jossitella asian kanssa, mutta tällä kerralla tuumasta toimeen. 

Tiesin tuon luennon jälkeen heti keneen ottaisin yhteyttä, koska on olemassa vain yksi mies - Jari, joka saa minut tekemään salilla töitä sanomatta juuri sanaakaan... ;) Ja yksi kurssitovereistani auttoi minua keskustelemalla asiasta kahden kesken ruokatauolla kanssani - Kiitos - sie tiedät! <3 

Jari Ollila: Oot kyllä niin vaatimaton, tiukka treenaaja, mutta lämminhenkinen ihminen. Eipä muuta kuin rohkeasti Jaria tapaamaan ja koska aikaa oli vähän sain heti suoraa puhetta. Mitataan missä mennään (kehonkoostumusmittaus) ja katsotaan mihin päästään ja se on sitten sellainen juttu, että alat kasvisruokavaliolle. Mun ilmeeni nähdessään armosta antoi kalan pitää ruokavaliossa mukana. Shaket, itse tehdä smootit, kasvikset, kala, pähkinät siitähän se sitten alkoi. Liha ja pastat jäivät siltä istuimelta. 

Sali treeniä päälle ja ottaa huomioon mun oma personal trainer Rocky joka juoksutti minua treeneissä ja radalla. Tuosta tähän päivään -15 kiloa, siinä välissä sain itse jonkun suolisto ongelman jonka vuoksi hieman takapakkia. Mutta olen tyytyväinen... 

Ja Jari kun mä palaan niin sitten aletaan taas treenaa - ei vielä missään bikini kunnossa olla, eikä se oo tavoitteenikaan. Mutta vähän vielä parempaan kuntoon, sillä aih, että kun pystyy paremmin juosta nykyään tuon raketin kanssa! Tässä välissä olikin kohta jossa koira oli ihmeissään "Miten ihmeessä mamma pääsee juoksemaan mun ohitse!?! Eikä oikein hyväksynyt sitä, että kun häntä on ohjattu lähes 7 vuotta takaata käsin, että yhtä äkkiä se akka menee edellä!?! Oon kyllä Jari sulle ikuisesti kiitollinen - ihan kaikesta - sä tiedät kyllä! Sulle voi aina suoraan puhua asioista - ihan kaikesta! <3 *pyyhkii silmäkulmiaan 

NAS-valmennus ja pääsy WAO:n joukkueen jäseneksi on muuttanut aikalailla elämääni. Oon saanut lisää itseluottamusta leiriltä, eikä kisajännitys ole enää kamala, jos sitä juurikaan enää on. Me ei käydä kisoissa kisaamassa verihampaissa vaan me käydään "Rokkaa!" Valitsen tavoitteeni ja kisaan niiden mukaan - se ei ole verihiessä tekemistä vaan nautittavaa yhteistyötä tänä päivänä. Tavoite ei välttämättä ole voitto, vaikka on niitäkin ihan hyvin tullut ne on olleet hyviä lisäbonuksia matkan varrella. Tässä sivussa ollaan jo siirrytty kisaamaan 3-luokkaan =) 

Enhän mä olisi ikipäivänä muuttunut ruokavaliotani noin radikaalisti, jollei mulla olisi ollut siihen näin painavaa syytä. 

Tämän lisäkseni taustalla tukenani on ollut koko ajan kaksi mahtavaa kouluttajaa, jotka eivät itsestään pahemmin ole numeroa tehneet.  

Seppo Savikko: Joskus kauan sitten sun treeneihin tuli tyttö, joka ei tiennyt mitä koiransa kanssa tekisi. Pieni koira, jolla iso ego positiivisessa mielessä siis rohkeutta ja uskallusta tehdä ja halua työskennellä. En tiedä mitä ajattelit ensi kerran meidät nähdessäsi, mutta oltiin varmaan mielenkiintoisen näköinen pari valjakko. Koira kuin raketti ja ohjaaja kunnon elefantti =D (*naureskelee itsekseen) 

Tässä vuosien varrella oon saanut sulta oppia jokaisen 5 bostoni kouluttamisessa ja olit ainut henkilö, joka tiesi miten erilaisia koirani ovat ohjattavuudeltaan ja mä arvostan sitä, että sanoit mulle suoraan asioista. "Mitä tehdään ja miten treenataan ja mitä muiden koirieni kanssa teen" Koska mä oikeasti tarvitsin noita sun viisaita neuvojasi. Jokin ihan pienikin asia mitä neuvoit auttoi meitä huomattavasti. Vaikka itsekin osaan jonkin verran koiriani kouluttaa, ei oma silmä näe samaa mitä sivusta seuraava näkee. Ja se ammattitaito mikä sulla on sieltä tulee heti oikeat ohjeet. -Kiitos!  

Panu Erola: Ilman suuntakäsky oppejasi ei me oltaisi tässä - edistystä siihen mistä aloitettiin on tullut omasta mielestäni valtavasti. Sillä suuntakäskyt minulle ohjaajana antavat itseluottamusta koirani ohjaamiseen aivan valtavasti. 

Samoin aikaisemmin sinulta saamat opit kuntoremontti valmennuksen ohessa niin salilla, juoksu radalla ym. ovat auttaneet minua oppimaan juoksemaan ja lähtemään nopeammin ja se meidän pieni kuntoremontti ryhmämme yhteishenki - miten upeasti potkimme toisiamme persuksille ;) 

Mä arvostan sitä, että oot auttanut, neuvonut ja haastanut ja potkinut persuksille ja pitänyt sen lisäksi huolta Rockyn hyvinvoinnista ja saarnannut siitä minulle. Koska ilman noita neuvoja olisin luultavasti treenannut koiran viime hetkellä aivan loppuun. Siinä sivussa oot toinen henkilö, joka on vähän nähnyt myös muiden koirieni osaamistasoa ja osannut neuvoa myös niiden kanssa. Kiitos! 

Olen kyllä ikuisesti kiitollinen NAS-valmennusleirin kouluttajille sekä ihanille kurssi tovereille kaikesta tuestanne, opeistanne ja neuvoistanne sekä WAO team Finland:n Joukkueen johdolle mahdollisuudesta osallistua näihin kilpailuihin. Kiitos Teemu, Niinu ja Toni! Sillä teidän uskallus valita meidät mukaan on auttanut minua motivoitumaan ja tekemään elämässäni muutoksia. Aivan kaikella tasolla. Ja leirien kautta pääsin Anne Talvitien oppeihin, jotka ovat minulle olleet aivan todella tärkeitä! 

Jari, Seppo ja Panu - te kolme olette tietämättänne olleet mun tukipuuni - olette laittaneet mut tekemään parhaani ja treenaamaan täysillä! Mä arvostan suoraa rehellistä palautetta, koska se on ainut tapa kehittyä eteenpäin. Annatte sen ystävällisesti, mutta suoraan. Ja sitä mä oon tarvinnutkin. Samalla olette pitäneet huolta myös Rockysta, joka minulle on tärkeintä! <3 

Äiti, vaikka niin harvoin kiitän. Niin kiitos karvaisten lastenlasten hoitoavustasi! Ja siitä että ymmärrät, miten tärkeää tämä on ollut minulle. 

Isä, en mä olisi reissuun päässyt ilman tukeasi. Vaikka tyttärellesi on ne höpsöt koira harrastuksensa niin ne on se mun tapa nollata pääni työ asioista ja kaikesta stressistä - aivan kuten lentäminen sinulle. Kuten eräs viisas kouluttajani tällä viikolla sanoi minulle. Moottoripyöräily on vähän sama asia kun harrastaa agility Rockyn kanssa - siinä on kovia kiihdytyksiä ja jarrutuksia, painon siirtoja ja nopeita lähtöjä. Aivan kuten Rock ohjaajaltaan vaatii. Ollaan yhdessä ajettu sinun kanssasi aikoinaan lähes 20 maata läpi (jos tarkkoja ollaan niin 19:sta ;) Joten tavallaan se mun 3:s moottoripyörä on itse Rocky. 

Siskoni Maria - Kiitos!

Vuonna 2009 halusit, että ostan koiran - uroksen, jota en itse ensin halunnut. Koska tahdoin narttupennun. Puhuit minut ympäri - ostamaan Rockyn, joka on varmasti yksi elämäni upeimpia koiria kaikessa mitä pojan kanssa ikinä harrastankaan (Rally-toko, toko, Nose Work, Agility, Dobo, Eläinnäyttelijä, uimari jne.) Ja Kiitos, että lähdette Emilian kanssa mukaan matkaan! Jännää! Onhan se kiva matkustaa kummitytön kera, jos siitä joskus kenneltytön sitten saisi... ;) 

Laura - Kiitos noin mahtavasta ja upeasta pojasta!!! <3 

Ja Kiitokset Koko Joukkueelle Kannustuksesta, Tsempeistä, Neuvoista, Vinkeistä ja yhteishengestä!!!