Kennel Rocking Stars

Heidi Vallineva

+358 400 870 522

Veikkola, Finland

kennel.rockingstars
@gmail.com

Facebook: Kennel RockingStars

Uusimmat kuvat

wao_me
boston_agi_sm_zara
boston_agi_sm_2016
rock_filmi
wao_rock_puku
wao_rock_panta
wao_pusu
wao_me2

Great Gremlin's Bestman "Rocky" - kuvaaja: Ville Niittymäki

WAO Netherlands 2017

Word Agility Open Championships

TAUSTAA:

WAO ilmo ja karsinnat:

Vielä alle vuosi sitten mietin kovasti mitä tekisin minun nopeimman agility koirani kanssa - heitänkö hanskat tiskiin, kun en pärjää koiran nopeudelle en sitten millään vai yritänkö vielä kerran tai etsinkö sille paremman lahjakkaamman ohjaajan? 

Näitä miettiessäni törmäsin NAS-valmennuksen esitteeseen netissä ja pohdin haenko vai en? Jotenkin näissä tunnelmissa taisin hakemukseen laittaa suoraan, että minun on aika päättää mitä koirani kanssa teen - heitänkö hanskat tiskiin vai en. Kun olin lähettänyt hakemuksen kauhistelin itsekseni - kirjoitinko nyt vähän liian suoran hakemus kirjeen - voih apua! 

Onnekseni he uskalsivat kuitenkin ottaa minut valmennusleirilleen mukaan, vaikka hakukirje ei ollut niin hienosti kirjoitettu. En tiedä mutta luulen, että tuollainen pieni lyttykuonoinen rotu agi porukassa herättää aina vähän huomiota, varsinkin kun koiraa ohjataan hieman eritavoin kun normaalia pientä koiraa... Sillä vaikka Rocky pieni kokoinen onkin - se haluaa maxi koiran ohjaustyylin. Muistaakseni ensimmäiselle leiri päivänä mitattiin myös koirien suoritus aikaa eri kontakti esteille ja kepeille ja seuraavana päivänä sain kuulla erään valmentajan sanomana "Missä se pieni bostoni on - haluan nähdä sen!" En kysellyt aikojen perään, mutta ilmeisesti ne olivat suht nopeita - kommenteista päätellen. Moni kurssi tovereista tuli leirin aikana sanomaan, että on ihanaa nähdä, että on olemassa myös hyvin hengittäviä lyttykuonoisia koiria. Meillä oli leirillä todella hyvä porukka ja tsemppi meininki ja puhuimme avoimesti vaikeistakin asioista. Naurettiin paljon, välillä myös itkettiin, kun käsiteltävänä oli tunteisiin liittyviä asioita menttaali puolella Anne Talvitien opeissa. 

Nuo menttaali puolen valmennukset olivat välillä rankkojakin, mutta niin tarpeellisia! Ne auttoivat minua todella paljon - Kiitos Anne! <3 Minun yksi suurin kisa pelkoni on ollut se, että pelkään että koirilleni tapahtuu jotain pahaa kisoissa - pelkäsin että muut koirat käyvät koirieni päälle, koska niin on valitettavasti tapahtunut monen monta kertaa aikaisemmin. Isot koirat ovat käyneet pienten koirieni päälle, koska eivät ole hyväksyneet lyttykuonoista koiraa halliin. Ne pelot ovat kasvaneet vuosien varrella liian suuriksi. Siksi aikoinaan lopetin myös kisaamisen. Mielikuva harjoittelujen ja menttaali puolen treenien kautta sain apua sekä tähän pelkooni, että työ ja perhe suhde asioihinkin. Se on monipuolista ja sitä on vaikeaa yhdellä sanalla kuvailla. Asioiden ajattelu monelta erikantilta, eri näkökulmista valaisi paljon eteenpäin. 

Leirillä myös haastettiin kokeilemaan asioita eri tavoin ja etsimään myös omaa tyyliä. Koordinaattorimme Marjo piti huolta meistä kaikista ja häneltä pystyi kysymään aina neuvoa ja myös apuja koiran pitämisessä ja vahtimisessa. Ja hän tsemppasi kaikessa - myös itse kisoissa minua! Kiitos!

Niinun kanssa opeteltiin enemmäkseen tekniikkaan liittyviä asioita ja pistihän se meidät juoksemaankin pitkin koulun urheiluhallia =D Mutta ne treenit ilman koiraa olivat todella opettavaisia ja avartavia. Myöhemmin jatkoin ja jatkan Niinun valmennuksessa hallilla joka toinen maanaita ilta ;) Haasteita riittää, mutta jos ei kukaan haastaisikaan ja treenaisi aina liian helppoja ratoja ei myöskään oppisi uutta.

Sami taas laittoi meidät tekemään agility rataa lankakerän kanssa - sitä en ennen ollut opetellutkaan! Varsinainen villakoira kyseessä ;) Siis lankakerä! 

Lotta - sie oot niin positiivinen ja iloinen aina. Ja kannustavasti osasit neuvoa ja opettaa kaikessa. 

Inkan kanssa työstin paljon koirani lähtö odottamisia ja hänellä oli niihin asioihin monta hyvää vinkkiä ja koirastani näki miten se rakastaa tehdä aivonystyröillään töitä! Miettiä mitäköhän hänen halutaan tekevän ja kun hän suorittaa asian oikein -voih mikä lamppu siitä syttyykään! <3 

Leena ja meidän kontakti treenit - Rocky kyllä rakasti noita hetkiä, kun sai lisää haasteita eikä olisi koskaan halunnut lopettaa treeni. Siksi Leena joutuikin usein treenin lopussa istumaan puomin päällä, ettei Hra Rock pääsisi enää treenaamaan vaan malttaisi joskus lopettaakin =D  

Teemu - pidän siitä, että joku haastaa ja laittaa tekemään täysillä ja piiskaa minua eteenpäin ja tämä kaikella rakkaudella sanottuna! Muistan vieläkin sen radan mihin olit rakentanut kauhean pitkän suoran putken jälkeen ja sanoit "Muista Heidi että se viimeinen hyppy tulee ohjata sitten Takaa!" Varmasti meidän molempien ajatus oli sama "Ei tuu onnistumaan" - en ikinä ehdin sinne asti ohjaamaan tuota rakettia takaa ohjaukseen. Mutta koirani näytti toisin kun huusin takaa, takaa niin esteen takaahan se kiersi - opin siis että koirani on paljon fiksumpi kuin kuvittelinkaan. Ilman lisä haasteita ja sitä että joku haastaa kokeilemaan uusia asioita ei myöskään opi uutta. 

Satu - sun koulutuksessa on jotenkin niin positiivinen ja lämmin henki koko aika. Ja jotenkin en osaa sitä sanoa, mutta osaat aina lukea koirakkoa todella hyvin ja antaa myös minulle ne oikeat vinkit mitä tämän raketin kanssa kannattaisi tehdä ja miten sitä pitäisi ohjata. Joka ikinen kerta olit oikeassa - tee näin ja koira toimii! Kiitos! 


Ja kiitokset myös monille muille valmentajille, kouluttajille ja luennoitsijoille - opimme paljon uutta! 


Vielä tämä viikonloppu edessä valmennusta - kiitos meidän koko valmentaja kaartillemme ja kaikille kurssitovereille! Olette mahtavia ja upeita ihmisiä kaikki! <3 

Jossain vaiheessa kesken leirin sain idean uskallanko kokeilla hakea WAO:n karsintoihin mukaan? Annen menttaali puolen treeneissä sain rohkeutta hakemuksen tekemiseen, mutta mietin sitä todella pitkään ihan viime minuuteille asti! Kun ilmo karsintoihin oli tehty - juoksin vessaan oksentamaan - sillä niin paljon jännitin itse. Halusin nähdä mitä se laji on ja minkälaiset karsinnat on - tavoitteenani oli sitten vuoden päästä hakea kisaamaan tosissani ehkä eri koiran kanssa. Ilman leiriä en olisi koskaan tutustunut edes WAO:n sääntöihin enkä edes harkinnut mitään tällaista. 

Ennen karsintoja google kääntäjästä tuli hyvä ystäväni, sillä englannin kielen taitoni eivät ole kovin erinomaiset ;) Että muistakaa nuoret opiskella - pääsette helpommalla! ;)

Ennen karsintoja pyysin kouluttajaani mittaamaan koiraani, jotta tietäisin mihin luokkaan koira varmasti kuuluisi. Rocky oli valitettavasti 4 milliä liian korkea 300-luokkaiseksi koiraksi, siksi Hra joutuisi kisaamaan korkeimpia rimoja kuin Suomessa koskaan aikaisemmin. Onneksi Rockylla on rohkeutta ja taito oppia nopeasti uutta. Pari päivää ennen karsinta kisoja kokeilin ensin kouluttajani Sepon avustuksella 40 cm hyppyjä ja sen jälkeen päivää ennen testasin niitä vielä muutaman. 

Itse karsinnat olivat kaksi päiväset ja näin ollen monta rataa 40 cm esteillä teki kyllä tehtävänsä - hyvin unet maistuivat jopa kisa vuoroa odottaessa. Siksi halusin säästää koiraani enkä karsinnan jälkeen treenatessa enää kovin paljoa vaatinut hyppy suorituksia vaan keskityin kontaktien tekemiseen. Kiitokset myös Viiville avustasi karsinnoissa ja kuvauksista paikan päällä. <3 Koska jännitin kisaamista paljon en kertonut osallistumisestamme karsintoihin kuin vain todella harvoille ihmisille Rockyn kasvattajalle, Viiville ja omalle perheelleni. Pahoittelut tästä, mutta jotta voitin jännitykseni pois en halunnut lisä jännitystä siitä, että moni odottaisi uutisia. 

Karsintojen jälkeen meidät valittiin varakoirakoksi, joka minulle oli jo sinänsä mahtava saavutus. Pääsisin seuraa joukkueen toimintaa ja tutustumaan lajin pariin paremmin. Kului pari viikkoa ja sain kyselyn - paikka on vapaana kiinnostaisiko minua osallistua joukkueeseen Games osioon. Totta kai otin paikan vastaan! Siitä alkoikin sitten aikamoinen mietintämyssy mitäs nyt tehtäisiin...? Että osattaisiin olla edes jotenkin eduksemme itse kisoissa.  

Yhdellä Annen luennolla kävimme läpi asioita ja kuten meillä kaikilla on tapana jossitella - en tiedä mistä se päähäni tuli mutta otsikko "Mitä minun pitäisi tehdä että voisin olla parempi ohjaaja koiralleni?" Vastaus: oli päivän selvä "Minun tulisi olla paremmassa kunnossa, minun pitäisi pudottaa painoa ja syödä terveellisemmin" Niin niinhän yksikertaista se vaan on... Voisin ikuisesti jossitella asian kanssa, mutta tällä kerralla tuumasta toimeen. 

Tiesin tuon luennon jälkeen heti keneen ottaisin yhteyttä, koska on olemassa vain yksi mies - Jari, joka saa minut tekemään salilla töitä sanomatta juuri sanaakaan... ;) Ja yksi kurssitovereistani auttoi minua keskustelemalla asiasta kahden kesken ruokatauolla kanssani - Kiitos - sie tiedät! <3 

Jari Ollila: Oot kyllä niin vaatimaton, tiukka treenaaja, mutta lämminhenkinen ihminen. Eipä muuta kuin rohkeasti Jaria tapaamaan ja koska aikaa oli vähän sain heti suoraa puhetta. Mitataan missä mennään (kehonkoostumusmittaus) ja katsotaan mihin päästään ja se on sitten sellainen juttu, että alat kasvisruokavaliolle. Mun ilmeeni nähdessään armosta antoi kalan pitää ruokavaliossa mukana. Shaket, itse tehdä smootit, kasvikset, kala, pähkinät siitähän se sitten alkoi. Liha ja pastat jäivät siltä istuimelta. 

Sali treeniä päälle ja ottaa huomioon mun oma personal trainer Rocky joka juoksutti minua treeneissä ja radalla. Tuosta tähän päivään -15 kiloa, siinä välissä sain itse jonkun suolisto ongelman jonka vuoksi hieman takapakkia. Mutta olen tyytyväinen... 

Ja Jari kun mä palaan niin sitten aletaan taas treenaa - ei vielä missään bikini kunnossa olla, eikä se oo tavoitteenikaan. Mutta vähän vielä parempaan kuntoon, sillä aih, että kun pystyy paremmin juosta nykyään tuon raketin kanssa! Tässä välissä olikin kohta jossa koira oli ihmeissään "Miten ihmeessä mamma pääsee juoksemaan mun ohitse!?! Eikä oikein hyväksynyt sitä, että kun häntä on ohjattu lähes 7 vuotta takaata käsin, että yhtä äkkiä se akka menee edellä!?! Oon kyllä Jari sulle ikuisesti kiitollinen - ihan kaikesta - sä tiedät kyllä! Sulle voi aina suoraan puhua asioista - ihan kaikesta! <3 *pyyhkii silmäkulmiaan 

NAS-valmennus ja pääsy WAO:n joukkueen jäseneksi on muuttanut aikalailla elämääni. Oon saanut lisää itseluottamusta leiriltä, eikä kisajännitys ole enää kamala, jos sitä juurikaan enää on. Me ei käydä kisoissa kisaamassa verihampaissa vaan me käydään "Rokkaa!" Valitsen tavoitteeni ja kisaan niiden mukaan - se ei ole verihiessä tekemistä vaan nautittavaa yhteistyötä tänä päivänä. Tavoite ei välttämättä ole voitto, vaikka on niitäkin ihan hyvin tullut ne on olleet hyviä lisäbonuksia matkan varrella. Tässä sivussa ollaan jo siirrytty kisaamaan 3-luokkaan =) 

Enhän mä olisi ikipäivänä muuttunut ruokavaliotani noin radikaalisti, jollei mulla olisi ollut siihen näin painavaa syytä. 

Tämän lisäkseni taustalla tukenani on ollut koko ajan kaksi mahtavaa kouluttajaa, jotka eivät itsestään pahemmin ole numeroa tehneet.  

Seppo Savikko: Joskus kauan sitten sun treeneihin tuli tyttö, joka ei tiennyt mitä koiransa kanssa tekisi. Pieni koira, jolla iso ego positiivisessa mielessä siis rohkeutta ja uskallusta tehdä ja halua työskennellä. En tiedä mitä ajattelit ensi kerran meidät nähdessäsi, mutta oltiin varmaan mielenkiintoisen näköinen pari valjakko. Koira kuin raketti ja ohjaaja kunnon elefantti =D (*naureskelee itsekseen) 

Tässä vuosien varrella oon saanut sulta oppia jokaisen 5 bostoni kouluttamisessa ja olit ainut henkilö, joka tiesi miten erilaisia koirani ovat ohjattavuudeltaan ja mä arvostan sitä, että sanoit mulle suoraan asioista. "Mitä tehdään ja miten treenataan ja mitä muiden koirieni kanssa teen" Koska mä oikeasti tarvitsin noita sun viisaita neuvojasi. Jokin ihan pienikin asia mitä neuvoit auttoi meitä huomattavasti. Vaikka itsekin osaan jonkin verran koiriani kouluttaa, ei oma silmä näe samaa mitä sivusta seuraava näkee. Ja se ammattitaito mikä sulla on sieltä tulee heti oikeat ohjeet. -Kiitos!  

Panu Erola: Ilman suuntakäsky oppejasi ei me oltaisi tässä - edistystä siihen mistä aloitettiin on tullut omasta mielestäni valtavasti. Sillä suuntakäskyt minulle ohjaajana antavat itseluottamusta koirani ohjaamiseen aivan valtavasti. 

Samoin aikaisemmin sinulta saamat opit kuntoremontti valmennuksen ohessa niin salilla, juoksu radalla ym. ovat auttaneet minua oppimaan juoksemaan ja lähtemään nopeammin ja se meidän pieni kuntoremontti ryhmämme yhteishenki - miten upeasti potkimme toisiamme persuksille ;) 

Mä arvostan sitä, että oot auttanut, neuvonut ja haastanut ja potkinut persuksille ja pitänyt sen lisäksi huolta Rockyn hyvinvoinnista ja saarnannut siitä minulle. Koska ilman noita neuvoja olisin luultavasti treenannut koiran viime hetkellä aivan loppuun. Siinä sivussa oot toinen henkilö, joka on vähän nähnyt myös muiden koirieni osaamistasoa ja osannut neuvoa myös niiden kanssa. Kiitos! 

Edustus asut

Rockyn edustus panta

Suomi Sadetakki ja joukkueen vaatetusta

*Kiitos!

*Kiitos!

*Kiitos!

Kiitos teille kaikille kaikesta, teitte unelman ja unelmasta totta!!!

Olen kyllä ikuisesti kiitollinen NAS-valmennusleirin kouluttajille sekä ihanille kurssi tovereille kaikesta tuestanne, opeistanne ja neuvoistanne sekä WAO team Finland:n Joukkueen johdolle mahdollisuudesta osallistua näihin kilpailuihin. Kiitos Teemu, Niinu ja Toni! Sillä teidän uskallus valita meidät mukaan on auttanut minua motivoitumaan ja tekemään elämässäni muutoksia. Aivan kaikella tasolla. Ja leirien kautta pääsin Anne Talvitien oppeihin, jotka ovat minulle olleet aivan todella tärkeitä! 

Jari, Seppo ja Panu - te kolme olette tietämättänne olleet mun tukipuuni - olette laittaneet mut tekemään parhaani ja treenaamaan täysillä! Mä arvostan suoraa rehellistä palautetta, koska se on ainut tapa kehittyä eteenpäin. Annatte sen ystävällisesti, mutta suoraan. Ja sitä mä oon tarvinnutkin. Samalla olette pitäneet huolta myös Rockysta, joka minulle on tärkeintä! <3 

Äiti, vaikka niin harvoin kiitän. Niin kiitos karvaisten lastenlasten hoitoavustasi! Ja siitä että ymmärrät, miten tärkeää tämä on ollut minulle. 

Isä, en mä olisi reissuun päässyt ilman tukeasi. Vaikka tyttärellesi on ne höpsöt koira harrastuksensa niin ne on se mun tapa nollata pääni työ asioista ja kaikesta stressistä - aivan kuten lentäminen sinulle. Kuten eräs viisas kouluttajani tällä viikolla sanoi minulle. Moottoripyöräily on vähän sama asia kun harrastaa agility Rockyn kanssa - siinä on kovia kiihdytyksiä ja jarrutuksia, painon siirtoja ja nopeita lähtöjä. Aivan kuten Rock ohjaajaltaan vaatii. Ollaan yhdessä ajettu sinun kanssasi aikoinaan lähes 20 maata läpi (jos tarkkoja ollaan niin 19:sta ;) Joten tavallaan se mun 3:s moottoripyörä on itse Rocky. 

Siskoni Maria - Kiitos!

Vuonna 2009 halusit, että ostan koiran - uroksen, jota en itse ensin halunnut. Koska tahdoin narttupennun. Puhuit minut ympäri - ostamaan Rockyn, joka on varmasti yksi elämäni upeimpia koiria kaikessa mitä pojan kanssa ikinä harrastankaan (Rally-toko, toko, Nose Work, Agility, Dobo, Eläinnäyttelijä, uimari jne.) Ja Kiitos, että lähdette Emilian kanssa mukaan matkaan! Jännää! Onhan se kiva matkustaa kummitytön kera, jos siitä joskus kenneltytön sitten saisi... ;) 

Laura - Kiitos noin mahtavasta ja upeasta pojasta!!! <3 


Ja Kiitokset Koko Joukkueelle Kannustuksesta, Tsempeistä, Neuvoista, Vinkeistä ja yhteishengestä!!!



*Kiitos!

*Kiitos!

*Kiitos!

Meidän tiimi

ja edestä ;) Rakkaudella <3

Takaa...

*Kiitos!

*Kiitos!

*Kiitos!

Matkan aikana on tarkoitus kirjoittaa tänne ylös - Reissun kuulumisia:

Koska en ole varma pelittääkö kaikki laitteet reissussa teen pohjat kirjoituksille nyt jo valmiiksi ;) Siksi pahoittelut hassusta ulkonäestä sivustolla... ;) 

Mikäli jostain syystä netti yhteys ei pelitä tietokoneeseen reissussa tai en saa siellä kirjoitettua tänne päivitän kuulumiset kennelin face sivuston kautta ja kotia palatessa lisäilen sitten tänne. Sillä ainakin nyt kokeilessani, en pysty padilla kirjoittamaan näille sivustoille. 

MATKALLA:

ma 15.5.2017

Meidän lentokone lähtee - kera matkaseuran Rocky, mie ja apulaiseni Maria sekä kenneltyttö Emilia 10 kk

Aamulla 4 ylös tai noh minähän en nukkunut koko yönä yhtään, koska pakkasin koko yön - kyllä aivan koko yön... Mutta koirat ylös ja pissille ja tarkoitus oli nähdä vanhempieni pihassa klo 5 josta äiti heittäisi meidät kentällä. Muiden koirieni jääden vartiomaan kotiamme - kiitos äidille koirien hoidsta! 

Kentällä yrittää vielä vikat pissitykset koiralle. Ja tavarat hihnalle huhhu ei tullut ylipainoa laukkuihin, sillä mukana oli niin koiralle ruokaa kuin kummityttöni maidot ja vellit ym jotka painavat aikalailla paljon! Onneksi vauvalle oli oma pieni laukku matkalle mukaan sallittu!

Rocky kävi omassa turvatarkastuksessaan ja tällä kertaan olin situnut häkin ympärille kaksi liinaa, etten saisi taas puoliksi auki olevaa häkkiä takaisin, sillä tuo koira on niin viisas, että jos yksi kulma on auki avaa hän itse loput! Rocky jäi turvatarkastukseen erittäin vastenmielesen näköisenä - sydäntä särki. Mutta ei auta aamupalalle ja metsästää löytyisikö Emilialle kentältä omaa pientä suomilippua - pitkän etsinnnän jälkeen löytyi yksi ainut! Aamupalan aikana ehti tekemään vielä pari työ sähköpostiakin ;) Totta kai lomalla ehtii aina töitäkin =P

Lentokoneeseen mennessä huomasimme, että siskon ja minun istumapaikat ovat eripaikoissa, emme ole vierekkäin... höh. Toisaalta harmi, mutta aah mikä ihana tekosyy nukkua. Pistin toisen takain jalkojeni päälle ja toisen rinnukselle ja heitin hupin väärinpäin naamalleni ja mähän nukuin melkein koko lentomatkan! Kahden vuorokauden valvomiset niin kyllä unimaittoi. Sen verran valvoin, että sain hetkeksi kummitytön syliini, jotta sisko pääsisi veskissa käymään ja sitten taas untapalloon!

Amsterdamin kenttä oli kyllä aikalailla suuri ja iso! 
Matkalaukut saatiin vikkelästi, mutta koiraa ei näy missään ja moneen kertaan kysyttiin mihin koira tulee - kyllä se paikka oli koko aika sama, mutta koiraa vaan ei näkynyt. Vihdoin joku virkailijakin tulee katsomaan missä se koira viipyy sanoen että se on siellä hississä varmasti, mutta ei ollut! Hänkin alkoi ihmettelemään missä se viipyy... Jollein olisi suomessa koneeseen mennessä varmistanut että koira on koneessa niin olisi varmasti jo pientä paniikin poikasta syntynyt. Mutta onneksi olin... Koira sitten löytyi lähes tunnin  (50 minuutin) odottelun jälkeen. Oltiin siis sitä ennen etsitty matkalaukumme saatu ne ja sitten odotettu koiraa lähes tunti vielä erikseen... Sitten etsimään mistä meidän vuokra auto saadaan lunastettua. Sen auton saamisessa menikin ikuisuus. Piti maksaa extraa 2 kuskista ja vauvan turvakaukalosta ja miettiä vakuutukset. Saatiin sitten vihdoin auto mutta ei siinä kyllä ollut minun mielestä tankkitäynnä kuten väitettiin ja se oli kovin likainen sisältä. Mainitsin asiasta, mutta hei kun te otitte sen täyden vakuutuksen niin ei väliä? Koska maksettiin 450 e extraa saadaan likainen auto =D

Mutta kentältä päästin suoraa motarille ja ennen ruuhkia liikkeelle ja matka taittui joutuisasti kohti hotelliamme jonne oli reilu tunnin matka. Hotelli oli aivan loistavalla paikalla. Upeat koiran lenkkeily maastot ja pieni eläintarhakin jossa kaneja, kanoja, kukkoja, riikinkukko ja peuroja, fasaani jne Oli siinä kummitytöllä ja Rockylla katseltavaa!!! Ja muistinko mainita jo ne upeat maisemat ja linnunlaulun joka paikassa. 

ti 16.5.2017

Lomapäivä.

ke 17.5.2017

Oli ihanan aurinkoinen päivä +28-30 astetta!
Ja meidän eka treenipäivämme.

Olitiin ajoissa paikalla ja onneksi lähdettiin ajoissa, koska nawi ohjasi meidät ensi alkuun umpitiellä tai noh keskelle tietä josta ollaan aikaisemmin kuljettu oli laitettu portti kiinni ja lukkoon =D

Joukkuellamme oli aikaa yhdessä treenata 30 minuuttia - se ei ole kovin paljoa jos sen jakaa koko joukkueen koirien kesken se tekee näin 2 min per koira aikaa. Sovittiin osan kanssa että ne jotka haluavat tehdä täsmä treeniä puolittaa kentän näin ollen mekin saimme treeni aikaa 2 minuutin sijasta 4 minuuttia kun puolitimme ajan Merja ja Sissin kanssa. Kiitos Merjalle tästä. Ekat treenimme olivat sisähallissa, kyllä siinä ohjaajalla hiki virtasi kun ilmakin oli niin lämmin onneksi hallissa oli sentään viileämpää! Ja kiitokset Maaritille siitä ihanasta suomi "pyyhe" takista jonka Rockylle teit tänään sillä oli käyttöä, koska tarvittiin viilennystä. Välillä laitoin koiraa nurmikon kastelulaitteiden alle saamaan vettä päällensä, jotta pienellä bossulla olisi hyvä olla. 

Itse sisä treenit menivät tosi hyvin sillä se pituus este jota olen pelännyt sujui hyvin (myös väärinpäin hypättynä =D) Rocky siis kilpailee 400 sarjassa, koska on 4 milliä liian korkea pienempään 300 sarjaan ja täten koira hyppää 40 cm korkeita rimoja ja pituus este on suomen 40-50 cm sijasta 80 cm pitkä! Eikä koira ole koskaan aikaisemmin kokeillut noin isoa pituus hyppyä - suomen vikoissa treeneissä päästiin 65 cm asti. Sisäänsä este ei näytä olevan koiralleni ongelma kuhan annan sen vaan rohkeasti tehdä itsenäisesti töitä! Meidän sisätreenit alkoivat klo 12:30 ja ulko treeni oli vuorossa klo 15:00

Siinä välissä oli aikaa kävellä koiran kanssa viilentää koiraa, kävin laittamassa suomikatsomoomme viirit millä varata joukkuellemme lisää istumapaikoja paikasta jonka tytöt olivat jo suomilipuilla meillle merkinneet. Muutaman kuvankin ehti ottamaan. Olin erittäin tyytyväinen treeneihin ja siihen loistavaan ideaan ottaa Rockylle uintilelu mukaan kisoihin. Treenihallissa ja treeni kentillä kun ei saa olla mukana yhtään namia! Ja koirani on aina palkattu nameillä, joten mietin miten treenit onnistuisi ilman. Mutta koska Rocky rakastaa uiista ja tuota piippaavaa uintilelua (keltainen koira joka ollaan joskus saatu Onnenkoirasta - Kiitokset siitä) niin kaikki meni hyvin herätimpä samalla koirassani pienen terrierin enemmän henkiin koska tuo lelu näyttää olevan vain niin super ihana!

Ulkotreeniemme oli siis tarkoitus alkaa klo 15:00, mutta koska Norjalaiset olivat niin ihania ja lopettivat ajoissa saimme ylimääräiset 10 minuuttia lisätreeniaikaa. Ulkohiekka kenttä paahtavassa helteessä sujui kyllä yllättävän hyvin, mutta hiekka oli joistain kohdista jo aika monttuista, johon meinasin itsekin kaatua kerran. Rocky suoritti pituus esteen taas loistavasti. Selkesti kontantien pysähdyskäskyt pitää vielä hioa niitä vähäisen, kun ei ole namia mukana ei tule kuolaa suusta valmiiksi niitä mennessä. Koira kyllä tietää mitä siltä vaaditaan, kuhan käsken ajoissa. Mä 0lin niin fiiliksissä tuosta pituudesta, että taisin riemun kiljahdukset siinä päästä samalla! Kiitos kaikille jotka ovat auttaneet minua sen kouluttamisessa ja oman pääkoppani kanssa! <3 

Kun lähdettiin pois treenipaikalta niin oli tarkoitus etsiä ruokakauppaa läheltä, seuraavat kaksi ruokakauppaa olivatkin remontissa. Ajeltiin siis ristiinrastiin samalla nukuttaen kummityttöäni auton kyydissä. Kunnes vihdoin hotellimme vierestä löytyi kauppa, josta sai myös sushia - jee! Sisko hoito kummitytön kanssa kaupassa käynnin ja mie ja Rocky vartioitiin samaan aikaan autoa ja käveltiin nurmikolla edes takas ja juotiin vettä!

Hotellilla suihkuun sekä emäntä että koira -sitten ilapala molemmiille ja iltalenkille. Ajoissa nukkuu - noh sen tekivät sisko, emilia ja rocky. Minun vielä selatessa nettiä vessasta käsin, etten häiritse muiden unia ;) 

to 18.5.2017

Treeni ja mittaus päivä..

Mittaus oli todella nopea toimenpiden ja valitettavasti sitä ei saanut uusia. Rocky jäi kisaamaan sarjaan 400 jossa rimakorkeus on 40 cm ja medi pituus hypyt ym.

Vaikka niin toivoin, että oltaisiin saatu tulos muutaman millin alemmaksi...

Treenit oli nopeita täsmä treenejä, koska vuorot jaettu monien eri maiden kanssa...

pe 19.5.2017

Kisat alkavat.

Ihan yhteyshenki ja kannustus eri maiden kesken. Ratoja oli erikseen sisähallissa isossa maneesissaja erikseen useammalla ulkokentällä.

Kilpailut pidettiin siis isolla hevostallilla ja kisa radat olivat ulkokentillä ja maneesissa. Hevosia oli lähettyvillä laiduntamassa ja välillä ratsastamassa. 

Karavaaneille oli oma leirintä alue kisapaikalla.

Me olimme hotelli majoituksella ja vuokra autolla liikkeellä.

la 20.5.2017

Kisapäivä.

Kilpailussa kaikki olivat todella kannustavia keskenään eri maiden kesken ja hurrasivat toisilleen... Ihmisiä oli paljon... Ympärillä soi musiikki ulkokentillä ja sisähallissa meteliä oli sen verran, ettei kummityttöäni sinne voinut viedä. Mutta rohkeasti Emilia kannusti koiria ulkosalla ja nautti maisemista ja koirista - ottaen välillä tirsat rattaissa tai vuokra autossa =)

Su 21.5.2017

Kisapäivä ja loppukilpailut!

Kisojen jälkeen moni olisi halunnut vaihtaa kisapaitaa eri maiden kesken... Näissä kisoissa lie tapana kerätä eri maiden paitoja ja vaihtaa ne päittekseen... ;)

Muutamia tuliaisia tuli ostettua kotosalle ja Emilia omi koirille tarkoitettut palkka pallot joita koristi Suomenlippu tunnus.

Ma 22.5.2017

Paluu Suomeen

Matka oli upea kokemus, kisäkentät ainut laatuiset ja maisemat todella upeita. 
Lenkki polut linnunlaulua täynnä ja kauniineen maisemien kera. Punkkeja niitä riitti... =S Se ainut reissun miinus puoli... Kamat autoon ja suunnistus kohti lentokenttää... Josta koneeseen ja kohti koti Suomea. 

Koira lensi ruumassa ja oli ihana nähdä että tuttu häkki lastattiin samaan koneeseen, jonka kyytiin menimme =)